Matka Australian outbackiin ja Ulurulle

Perjantaina oli aika jättää Adelaide taakse ja suunnata katseet ja auto kohti Australian keskiötä. Matkamme jatkui kohti Ulurua, joka oli ainakin itselle ollut ajatuksissa se "must see" kohde tällä matkalla. Hannalla oli toiveena käydä ennen pitkää automatkaa kuvaamassa Mika Häkkisen kunniaksi nimetty katu Adelaidessa. Vuonna 1995 oli ajettu Grand Prix Adelaidessa, jossa Häkkinen oli joutunut onnettomuuteen ja vietti kaupungissa kuukauden toipuakseen. Katu oli matkalla pois päin kaupungista teollisuusalueella eikä kyllä ollut millään paraatipaikalla, mutta onpahan nimetty katu. Kuvien jälkeen päästiin itse matkaan, mutta kaupungista pois pääseminen ei ollut niin nopeaa kun oltiin toivottu. Tosiaan kun kaupungissa asuu about 1,3 miljoonaa ihmistä niin ei mikään ihme että liikennettäkin on vähän enemmän kuin mihin ehdittiin jo tottua rantatiellä. Matkaa oli noin 850 kilsaa edessä.

Hakkinen Road

Tie on pitkä

Ja maisemat yksitoikkoisia

Matka sujui mukavasti, Port Augustaan asti maisema näytti siltä että ollaan vielä sivistyksen parissa, mutta sen jälkeen maisemat muuttuivat puskiksi. Mildurassa oli tottunut näkemään kuolleita kenguruita teiden varsilla, mutta täällä ne nähtiinkin enimmäkseen lehmiä. Teiden varsilla oli jatkuvasti muistutuksia laiduntavasta karjasta ja aitaamattomista teiden reunoista.

Tervetuloa Coober Pedyyn

Varoitus kaivuukuopista

Lopulta päästiin perille Coober Pedyyn ja löydettiin majapaikkakin. Odotettiin että majoitus olisi ollut jossain majatalossa kun se otettiin Booking.comin kautta mutta paljastuikin että meidän majoitus olikin jonkun tyypin talossa oleva lisäasunto. Tämähän sai tyttöjen mielikuvituksen laukkaamaan ja pelkäämään että äijä tulee yöllä asuntoon ja lahtaa meiät. Hehehe. Olipas kiva tunnelma. No kerättiin itsemme ja lähdettiin kauppaan. Oli jo ehtinyt nälkäkin tulla. Iloittiin kun asunnossa näytti olevan hyvin varusteltu keittiö ja uuni! Päätettiin tehdä valkosipuliperunoita ja kanaschnitzeliä.

Palattiin kauppakassien kanssa takaisin ja mikä pettymys. Uuni ei toiminutkaan, eikä hella sen puoleen. Pikkasen tuli ärrää ulos. Yritettiin soittaa isännälle, mutta ei vastausta. Pettyneinä sit keitettiin vedenkeittimellä vettä nuudeleille ja laitettiin mikroon papuja. Myöhemmin illalla isäntä oli pihalla ja kysäistiin hellasta niin sulakehan siellä oli vaan menny. Noh ajateltiin säästää ruoat Ulurulle kun kerran oltiin jo syöty. Päätettiin lähteä auringonnousun aikaan matkaan joten mentiin nukkumaan. Tyttöjä valvotti kaikki äänet mutta ite nukuin hyvin.

Illan majoitus

Siisti yleisilme

Aamulla lähdettiin liikkeelle just ennen auringonnousua, pieni kajastus näkyi jo taivaanrannassa. Matkalla piti tietenkin pysähtyä ottamaan kuva auringonnoususta ja kengurutienviitasta. Tällä tiellä maisemat eivät kyllä juurikaan muuttuneet. Puskaa puskan perään. Vihdoin tultiin osavaltioiden rajalle ja Pohjoisterritoriossa päästiin nauttimaan raskaammasta kaasujalasta kun maksimirajoitus nousi 130 kilometriin tunnissa. Pysähdyttiin tankkaamaan Kulgerassa ja räpsästiin parit kuvatkin. Bongattiin myös ensimmäiset aboriginaalit. Bensan hinta on ollut selkeässä noususuhdanteessa mitä kauemmaksi ollaan rannikosta tultu. Täällä aletaan olla jo Suomen hinnoissa. Halvimmillaan ollaan tankattu 0,86€ per litra.

Aamu sarastaa

Sieltä se nousee

Beware kangaroos! Yhtään ei matkalla nähty

Kottero kulkee ja faija vauhdissa

Ristikot toimii ajanvietteenä

Ylitettiin raja Pohjoisterritorioon Etelä-Australiasta

Välillä pitää tankata. Täällä nähtiin ekat aboriginaalit!

Eväsleivätkin tehtiin ajomatkalle

Aika pian Kulgeran jälkeen oli aika kääntyä kohti Yularaa, kylää joka on rakennettu Ulurun vierailijoita varten. Matkalla sinne pysähdyttiin lepopaikalle, josta näki myös Mount Connorin. Hieno vuori tämäkin. Hihiteltiin turisteille, jotka luuli tätä jo Uluruksi. Vaihdettiin kuskia ja ajomatka jatkui taas kohti päivän päätepysäkkiä. Puolentoista tunnin päästä päästiin perille ja löydettiin meidän camping-alue. Mimma kävi tsekkaamassa meidät sisään ja sitten lähdettiin etsimään meille sopivaa telttapaikkaa kun meille annettiin vapaus se itse valita. Saatiin teltat pystyyn ja taas oli kauhea nälkä niin mentiin tsekkaamaan leiripaikan keittiötä.

Mount Conner matkalla Ulurulle

Teltat pystyyn

Camping alue

Kauhea pettymys. Ei ollut uunia eikä oikeen muutakaan millä oltaisiin tehty ruokaa. Osalla oli mukana omat matkakeittimet ja kaikki vehkeet. Olis pitäny olla omat ruokailuvälineetkin mitä me ei tietenkää tajuttu ku oltiin hostelleissa totuttu siihen että jotain sentäs löytyy. No onneksi kuitenkin löytyi paistoalustat, jotka oli kaikkien käytettävissä. Niissä ei kuitenkaan saataisi valkosipuliperunoita tehtyä, joten piti keksiä uusi lisuke schnitzeleille. Lähdettiin siis kylän puotiin ja yllätyttiin positiivisesti valikoimasta, kyytiin lähti kerttikset ja pakasteesta löytyi hash browniesit eli perunasta tehdyt pihvit.

Pettyneet ilmeet

Ruoanlaittoa

Onneksi ruoka lohdutti

Kun oltiin saatu murua rinnan alle niin oltiin jo valmiita tsekkaan alueen allasosasto. Se sentään yllätti positiivisesti. Lämpöä oli hyvin päälle 35 astetta joten virkisti mukavasti vähän huljutella. Odoteltiin että kello lähestyisi auringonlaskua ja sitten ajeltiin kansallispuiston puolelle koittamaan onneamme auringonlaskun kanssa. Oltiin kuultu että kivi loistaisi kirkkaan oranssinpunaisena kun aurinkonlasku osuu siihen oikeassa kulmassa. Valitettavasti onni ei ollut tällä kertaa myöten vaan pilvet osuivat kohdalle. Vaikuttavan näköinen se silti oli. Törmättiin auringonlaskun katselupaikalla myös toisiin suomalaisiin. Meitä on näköjään joka paikassa.

Ruoan jälkeinen allashengailu

Tytöt virkistäytyy altaassa

Tällanen kaveri tuli kattoon mitä puuhataan altaalla

Auringonlaskun odottelua

Toisilla suomalaisilla oli oikeen piknik tuolit ja pöytä mukana

Palattiin takaisin leiriin ja alettiin valmistamaan iltapalaa. Meillä oli foliovuokia matkassa joten kokeiltiin onneamme ja valmistettiin valkosipuliperunat kevyesti paistaen paistolevyllä ja sitten heitettiin ne vuokaan valkosipulin ja kerman kanssa. Hyvä tuoksu tuli mutta vähän kypsyivät epätasaisesti. Lisäksi oltiin ostettu nakkeja leivän väliin mutta pettymykseksi niistä tuli villapaidan maku läpi. Miksei siinä lukenut että sisältää lammasta. Murr! Tytöillä ei ollut yhtään hauskaa kun auringonlasku toi kaikki kaverit kohti valoa. Murkut, heinäsirkat, koppakuoriaiset ja itse pillerinpyörittäjä saapui paikalle vetämään kauheeta sirkusta. Tytöt juoksi ympäri pöytää ja huusi. Varmaan jotkut katso ettei noitten kannattaisi ottaa enää yhtää enempää. Lopulta tytöt meni autoon syömään.

Ruokapettymysten jälkeen oli aika mennä nukkumaan ja auta armias kuinka kuuma siellä teltassa oli. Tuntu et ekat parituntia meni vaan hikoillessa. Onneksi lopulta ilma alko vähän viilenemään. Meillä oli kellot herättämässä viideltä kun oli tarkotus mennä katsomaan auringonnousua. Kahden maissa alko kuitenkin vähän satamaan niin siihenkin heräsi ja piti laittaa luukut kiinni ettei vesi tuu telttaan. Viideltä ku heräs niin oli ihan tööt. Taivas oli sen verran pilvessä että päätettiin vaan jatkaa unia. Kiitin siinä kohtaa mielessäni ettei tarvinnu nousta. Nukuttiin vielä jokunen tunti ja noustiin sitten syömään aamupalaa. Päätettiin käyttää tämä päivä siihen että mennään katsomaan viereistä kivimuodostelmaa, Kata Tjutaa.

Kata Tjuta

Kansallispuistossakin näköjää tietöitä

Kata Tjuta toisesta kulmasta

Käytiin kävelemässä kivien välissä

Paikalle oli tehty polku

Mielenkiintoinen kivimuodostelma

Voitte kuvitella millainen tuuli näiden välistä meni

Törmättiin taas suomea puhuviin kun lörpöteltiin kovaan ääneen. Tällä kertaa vanhempi jenkkimies kysyi suomeksi murtaen että oletteko suomalaisia. Tyyppi oli 50 vuotta sitten muuttanut Helsingistä perheensä kanssa New Yorkin osavaltion pohjoisosaan ja oli nyt siskonsa kanssa ryhmämatkalla. Eivät olleet vähään aikaan suomea puhuneet ja olivat vähän jopa innoissaan. Myöhemmin kun käveltiin polulla niin törmättiin uudelleen niihin suomalaisiin jotka olivat Ulurulla edellisenä iltana. Mies huusi että "Sirpaa, tuu kattoon täällä on ne suomalaiset jotka oli eilen kivellä". Alko tuntuu että ollaan itsekin jo jonkinlainen nähtävyys. Retkeilyn jälkeen alkoi taas nälkä kurnia eikä ollut enää varaa yhteenkään ruokapettymykseen joten tehtiin hampurilaisia. Ai että tuli hyviä! Mentiin taas poolille sulatteleen ja odottamaan auringonlaskua. Tällä kertaa taivas näytti lupaavalta kun lähdettiin ajelemaan taas kohti kiveä, mutta kun päästiin perille niin eiköhän se ainoa pilvi taivaalla löytänyt paikkansa juuri siitä mihin ei meille sopinut. Mentiin nukkumaan ja toivottiin taas onnea seuraavaan aamuun auringonnousua silmällä pitäen.