Roadtripin vika etappi

Port Douglasin maisemaa

Matka jatkui aamulla kohti Cairnsia. Jätettiin hyvästit kauniille rantakaupungille. Airlie Beachista oli kunnon turrekylä, jotenkin tuli mieleen Kreikan saaret. Yhtäkään suomalaista ei tosin tullut vastaan ja ruoka ei ollut yhtä hyvää. Meillä oli vaan 600 ja rapiat kilometriä edessä. Matka tuntui kuitenkin pitkältä. Ollaan sen verran paljon jo autossa istuttu. Puolessa välissä matkaa alettiin ihmettelemään, kuinka auto taas tärrää yli 80km/h nopeudessa. Seuraavalla bensa-asemalla asia selvisi, kun huomattiin jopa tsekata renkaat, että toinen takarenkaista oli melko sileä.. Vähän alkoi jännittään, että päästäänkö sillä edes perille Cairnsiin. Matkaa oli vielä reilu 300km edessä.

Mangoa kasvatetaan paljon pohjoisessa. Laatikollinen mangoja $10. Kuvassa paikallinen Mango-pysti.

Vaihdettiin kuskia ja ostettiin ananasta

Matka kuitenkin taittui hyvin ja päästiin perille Cairnsiin, meidän vikaan viralliseen kohteeseen yhteisellä roadtripillä. Meillä oli buukattuna Redkey Hostel, josta maksettiin vaan $15/yö/perse. Hyvällä sijainnilla ja rauhaisa paikka, ei valittamista. Internetyhteyskin oli olevinaan ja pooli löytyi.. mitä sitä muuta tarviikaan! Oltiin Rosan kanssa päivitelty sijaintia ja kuulumisia, sen jälkeen kun tavattiin Melbournessa 2,5kk sitten. Nyt satuttiinkin samaan aikaan Cairnsiin ja sovittiin illaksi treffit!

Kun oltiin asetettu taloksi, lähdettiin kaupan kautta laguunille grillailemaan. Meitä oli kunnon suomijengi kasassa – me neljä, Rosa ja sen matkakumppani, Janette, sekä heidän hostellilta pariskunta. Lisäksi mukaan mahtui walesilainen pariskunta sekä saksalainen tyttö. Ilta alkoi jo hämärtämään meidän grillatessa ja lepakot lenteli laguunin yllä. Grillissä oli herkkua jos toista.. Paikallinen back fellow (kuten aboriginaaleja täällä kutsutaan) haistoi myös meidän grillin tuoksun ja saapui apajille. Hän tinkasi ensin tytöiltä yhtä makkaraa, johon he suostuivat. Tämän jälkeen panokset koveni ja pyydetiinkin jo kahta makkaraa sekä salaattia. Lopulta hän otti meidän muovipussin, jossa oli kertakäyttölautaset ja välineet, 5 makkaraa, kasviksia, maissin ja halloumjuustoa. Meinasi lähteä kanatkin mun lautaselta. Tämän jälkeen siirtyi naapuripöytään kyselemään salaatin perään. Heillä oli tarjota vain leipää ja se ei kelvannut, joten hän lähti matkoihinsa. Rosa sai vielä illan päätteeksi linnunpaskat lautasensa viereen, jota roiskui myös Janeten valkoiselle paidalle. Eikä siinä vielä kaikki. Kaverit alotteli siinä iltaa bissellä ja viinillä, valvontakamerat oli seurannut tilannetta ja vartijat tuli huomauttamaan asiasta. 150 dollarin sakko siitä olis räpsähtänyt julkisella paikalla juomisesta, jos olisivat soittaneet poliisin paikalle. Muut lähtivät jatkamaan iltaa toisaalle, ja me mummelit ja pappeli lähdettiin nukkumaan.

Maisemaa laguunilta

Rosa ja makkarat

Herkkua on siinä monenlaista...

Meidän porukkaa

....

Seuraavana aamuna vietiin rakas kottero 10 000km huoltoon ja renkaan vaihtoon. Saatiin jättää se saman tien hoidettavaksi, lupasivat soitella perään kun on valmista. Oli oikein komea ja ystävällinen herrasmies palvelemassa. Vilkaisi muuten siinä meidän renkaita, kun pyydettiin vaihtamaan sitä. Ihmetteli mistä oltiin eturenkaat hankittu, oli kuulemma niin vanhat ja ruostuneet. Kerrottiin sitten tarina kuinka tämä vanha padre pelasti meidät hädästä ja että maksettiin $535 siitä lystistä.. noh, renkaat oli arvoltaan max $70/kpl. Kyllä tytöiltä hymy hyyty. Päätettiin odotella kotteron tuomiota poolilla. Meillä oli myös käynnissä kunnon pesurumba, sillä hetkeen ei oltu taas pyykätty. Viimeksi Darwinissa.

K-Martin autohuolto

Cairnissa oli tarjolla ilmaisia puistojumppia. Olin jo ennen kaupunkiin saapumista valkannut jumpat minne haluan mennä. Arvatkaa vaan oliko mun kaikki vaatteet vielä kuivausrummussa kun jumppa alko. Nyyhkis myyhkis. Ens kerralla tarkan markan Haavisto vois laittaa kahdessa osassa vaatteet rumpuun… oli meinaa täynnä ku Turusen pyssy. Säästettiinpähän $3 ja Mimma ei päässyt jumpalle. Parempi ruoka, parempi mieli - kokkailtiin Jussin kanssa illalliseksi red curry kanaa kasviksilla ja nuudelilla. Tuli taas niin maan perusteellisen hyvää! Tytöt kävi hakemassa auton huollosta ja eihän sieltä nyt ihan puhtaita papereita tullut.. iskarit on kulunut, renkaat pitäisi tasapainoittaa/suunnata oikein, ilmastointi voi sanoa itsensä irti minä hetkenä hyvänsä… ja lista vaan jatkui. Ei siinä auttanut kun suunnata keskustaan lasillisille. Matkalla keskustaan alkoi tihuttaa. Ei kauheesti välitetty, ohi se kuitenkin menisi. Sitä vettä kuitenkin alkoi tulla ihan Esterin sieltä jostakin, joten jäätiin katokseen odottamaan. Odottavan aika on pitkä. Onneksi katoksen alla oli myös ravintola ja terassi. Nautittiin siinä viinit. Ylläripylläri baarimikko puhui suomea! Hänellä on savolainen vaimo ja on asunut pari vuotta Suomessa. Hauska sattuma. Treffattiin Rosa ja käytiin vielä istumassa toiset lasilliset sateen lakattua. Päiviteltiin paremmin mennyttä 2,5 kuukautta ja vaihdeltiin kokemuksia. Jussi nappas vielä mäkkäristä iltapalan ennen kotiin lähtöä.

Puisto oli valaistu kauniisti

Ja sitä vettähän tuli..

Jussi tykkää

Johan maisema kirkastui 

Seuraavalle päivälle Jussi oli löytänyt meille Port Douglasista Wildlife Habitat eläintarhan. Jussi sai mut huijattua sinne, kertomalla että siellä on vain huostaan otettuja eläimiä, jotka ei pärjää itse luonnossa tms. Oli kuulemma näin jostain lukenut. Ei se ihan niin mennyt, mutta onneksi eläimillä oli siellä hyvät oltavat ja paljon liikkumistilaa. Ainoastaan eläimet, jotka olisi vaaraksi muille, oli aidattu. Saatiin rapsuttaa kenguruita ja käytiin kuuntelemassa krokotiileista samalla kun niitä syötettiin. En tiennyt, et krokotiilin purasulla on 10tonnin puristusvoima. Sama kun henkilöauto tippuis päälle. Pelottavia otuksia. En mee yhteenkään jokeen uimaan. Enkä ollut koskaan tullut ajatelleeksi, että ne on ollut maan päällä jo dinosaurusten aikaan - selvinnyt kaikki nää vuodet eikä oo muuttunut merkittäästi viimesen 200 miljoonan vuoden aikana. Kyllä on luontoäiti luonut hyvän pelin, kun vieläkin toimii.

Tällainen kaveri oli heti vastassa, kun päästiin sisälle

Nähtiin monenlaista kengurua

Hyvä photobomb..

Linnut oli heti paikalla, kun pussi ropisi...

...kyllä tiesi että koska on ruokaa tarjolla, hyvä että mulla on vielä sormet tallella

Mää ja kengurukaverit

Pelikaani

Emuja

Respan Bella oli kovin vähä sanainen, mutta kyllä se meitä tervehti.

Käytiin vielä pikavisiitilla Port Douglasin keskustassa. Lounastettiin tyttöjen kanssa kahvilassa, Jussin juostessa himojensa perässä Domino’s pizzalle. Käveltiin lounaan jälkeen rantaan Jussia odotellessa ja sieltä hän saapuikin 10 jäätelön kera. Sillä olikin aika urakka saada ne syötyä, sillä meillä muilla alkaa herkuttelu tulla pikkuhiljaa korvista pihalle. Käytiin tsekkaamassa läheinen näköalapaikka, ennen kuin suunnattiin takaisin Cairnsiin. Meillä oli pakkaamiset edessä, sillä tyttöjen kans matka jatkuu sitruunafarmille Bundabergiin. Jussi jää odottelemaan Thaimaan lentoa pariksi päiväksi. Käytiin syömässä roadtripin päättymisen kunniaksi meksikolaisessa ravintolassa. Kyllä näitä kilometrejä kelpaa juhlistaa, 7420 kilometriä takana meidän yhteistä ajoa outbackissä, plus Jussin kanssa vedettiin 1 780 kilometriä Great Ocean Roadilla. Meksikolainen maistui ainakin mulle. Jussilla tais mennä vatsa vähän kuralle..

Lounastusta

Jussin lounas

Tytöt autto miestä hädässä

Näköalapaikalta

Matkalla takaisin Cairnsiin

Green Ant Cantina

Illallistettiin punaisten lyhtyjen alla

Tällasta tällä kertaa, seuraavaks Jussi kirjottelee helpotuksen hetkistä, kun pääsi tytöistä eroon (hehe!) ja mää mein farmielämästä itärannikolla. Stay tuned!

Voikaahan paremmin kun muut ihmiset sanos Tenkasen Tyyne

xxx

Mimma