Vierailuja australialaisissa kodeissa

Urunga Beach

Aamun valjettua Graftonissa lähdettiin käymään Käpyn mummun luona joka asui samassa kaupungissa senioreille tarkoitetulla asuinalueella. Oli mielenkiintoista nähdä miten vanhemmat australialaiset asuvat. Neliöitä ainakin tuntui riittävän sillä mummolla oli omakotitalo. Hän tuntui olevan ilahtunut kun sai vieraita ja isä toi Suomesta levyn Fazerin sinistäkin tuliaisiksi. Nautittiin teetä ja Käpy vaihtoi kuulumisensa. Sitten oli aika jatkaa matkaa kohti etelää ja Käpyn vanhempien kotia. Pysähdyttiin vielä pikaisesti nauttimassa eväät ja tankkaamassa Coffs Harbourissa ennen kuin päästiin perille Macksvilleen.

Siellä Käpyn vanhemmat ottivat meidät lämpimästi vastaan ja juotiin kahvit. Tämän jälkeen Käpyn isä, Gary, halusi viedä meidät ajelulle ja esitellä lähialueen kauneimpia paikkoja. Kävimme katsomassa useita kauniita rantoja ja kävelemässä läheisellä laiturilla. Kiertoajelun jälkeen palattiin heidän kotiinsa ja otettiin muutamat aperitiivit ennen illallista. Gary grillasi kunnon pihvit ja Käpyn äiti Gai oli tehnyt kunnon lisukkeet kylkeen. Ilta meni siinä mukavasti rupatellessa ja pikkuhiljaa alkoi jo päivä painaa sen verran että piti mennä nukkumaan. Meille oli kaikille oikein oma sänky talon vierassiivessä. Uni tuli hyvin.

Gary kuskaa

Näköalapaikalta näki pitkälle

Laskuvesi paljasti rantaviivaa pitkälle

Lapset takapenkillä... Are we there yet??

Laiturikävely

Kiviin oli piirretty alueen ihmisten perhetapahtumia.
Tässä Käpyn vanhempien 40-vuotishääpäivä

Käpy ja hai

Aamulla nautittiin aamupalaa terassilla ja puhuttiin päivän ohjelmasta. Gary halusi näyttää meille kotikylänsä sotamuseoo, johon oli saatu kylän kokoonnähden yllättävän kattava kokoelma lahjoituksina. Garyn vanha armeijakaveri tuli meille vielä oppaaksi ja kertoi kokoelmasta. Iskä taisi olla tästä kohteesta eniten innoissaan. Käväistiin museon jälkeen päiväkahvilla ja pyörittiin vielä hetki kylässä ennenkun jatkettiin matkaa lounastamaan merenrantaan, jossa kävimme jo edellisenä päivänä. Otettiin merenelävälautanen jaettavaksi kolmeen pekkaan ja siitä riitti hyvin meille kevyeksi lounaaksi. Käväistiin vielä katsomassa pari muuta rantaa ja viimeisellä rannalla käytiin kävelemässäkin. On ne kyllä kauniita.

Sotamuseon kalustoo

Meidän opas

Iskä ja Gary 

Kylän pubi

Päiväkahvit

Maisteltiin Anzac keksejä joita naiset lähettivät sotatantereelle aikoinaan
(säilyivät viissiin hyvin mutta olivat makoisia myös tuoreeltaan)

Päivän lounas

Iloinen lounastaja

Mitäs siellä näkyy

Rannan tarinaa

Käveltiin matalikon yllä

Rantojen jälkeen oli aika lähteä takaisin talolle sillä oltiin päätetty tarjota Käpyn vanhemmille suomalainen ilta. Mentiin Woolworthin kautta ja kaikki raaka-aineet tuntui löytyvän lukuunottamatta maustepippureita jotka tuntuivat kaikki olevat tarjolla vain jauhettuna. Kurkun säilöntään tarkoitetusta maustepussista ne löytyi kuitenkin kokonaisena. Jes. Sit lähdettiin kokkailemaan. Illan menussa oli lohi- ja katkarapuruisleipä-cocktailpaloja, pääruokana karjalanpaistia ja jälkiruoaksi kaura-omenapaistosta vaniljajäätelöllä. Alko ihan itselläkin suu napsaan kun oli näistä herkuista jo vierähtänyt tovi. Ja hyvää oli! Käpyn vanhemmatkin kehuivat että saisimme tulla usemminkin kylään :D Käpyn äiti kävi viemässä naapurillekin pari cocktail palaa ja sieltäkin tuli terveiset että ihanaa herkkua.

Dinner in making I

Dinner in making II

Alkupalat

Pääruoka. Huomatkaa emännän joulukoristeet!

Omenapaistos teki kauppansa

Ai että oli hyvvvää 

Viiniin meinas kärpäset lentää mutta onneksi emännällä oli tähänkin ratkaisu

Aamulla saatiin vielä nauttia graavista ruisleivän päällä ja aamupalan jälkeen oli aika kiittää Garya ja Gaita vieraanvaraisuudestaan ja toivotimme heidät lämpimästi tervetulleeksi käymään Suomessa. Startattiin kotterolla kohti Hunter Valleyta ja siellä Airbnb:stä löytämäämme viinitilaa Catherine Valleyta.

Perillä soitimme majoittajalle ja luurissa olikin aika yllättynyt mamma. Hän ei ollut ollenkaan lukenut sähköpostejaan eikä osannut odottaa meitä ja Airbnb oli vaan automaattisesti vahvistanut kaiken. Tästä huolimatta majoittajamme Wendy oli hyvin ystävällinen ja otti meidät vastaan alkuhämmingistään selvittyään. Majapaikka oli hyvin perustasoa, mutta sieltä löytyi kaikki tarpeellinen. Jääkaappi ja maha kaipasivat siinä määrin täydennystä että piti lähteä käymään Singletonissa mihin oli tilalta noin puolen tunnin ajomatka. Siellä saatiin masu täyteen ja käytyä kaupassa. (Myöhemmin illalla luin Hesarista että Sini Ariel asuu nykyään siellä samassa kylässä, hassua).

Näkymä tilalla

Meitin majotus

Myöhäinen lounas

Palattiin majapaikkaan ja Wendy piti meille viinimaistiaiset viinituvassaan ja kertoi enemmän tilalla kasvavista lajikkeista ja viininteosta. Hän oli halunnut aikanaan valita alueelle tuntemattomammat rypäleet italiasta sillä Hunter Valleyn eniten viljellyt lienevät valkoinen Semillon ja punaisista Shiraz. Yllättävän hyvät viinit olivat myös Wendyllä. Ostettiin pullo valkoviiniä kanan kyytipojaksi. Wendy toi meille grillin joten saatiin loihdittua maukas illallinen. Sen jälkeen olikin jo hyvä käpertyä mahan viereen ja valmistautua huomiseen viinitilojen kiertämiseen. Iltapalaksi maistui vielä punaiset rypäleet, jotka Wendy kävi poimimassa meitä varten. Makoisia olivat!

Wendylla oli poikansa tyttäret hoidossa

Viinitupa oli kuin kirkko

Pieni mutta idyllinen

Sain simultaanitulkata iskälle mitä Wendy puhui 

Tällanen pullo tarttui mukaan

Meidän terveysillallinen

//Jussi