Viininhuurteinen Hunter Valley + Sydney

Heräilin jo iskää ja Jussia aiemmin, niin päätin lähteä haukkaamaan raitista ilmaa. Ulkona oli jo kuuma (27C), vaikka kello oli vasta puol 8 aamulla. Kärpäset alko samantien pörräämään naaman ympärillä. Niitä ei kyllä oo ollu yhtään ikävä.. kumma, kun Bundabergissä niitä ei näkynyt. Mildurassa niitä riitti enemmän kun laki salli. Aamukävely viiniviljelmien keskellä toi mieleeni Kremsin ajat. Ihanan nostalgista. Keiteltiin aamupuurot kämpillä ennen kun lähdettiin katsastamaan Hunter Valleyn tarjontaa. Talon emäntä, Wendy, tuli vielä ennen lähtöämme vinkkaamaan meille paikkoja, joissa kannattaa käydä.

Aamulenkin maisemaa

Olin lupautunut kuskiksi, joten ei auttanut muu kun hypätä rattiin! Ensimmäinen pysähdyspaikka oli David Hook. Maistelu maksoi siellä $10 per henkilö tai ilmainen viininostajalle. Siellä päästiin punaisten viinien makuun. Australialla kun omia viinilajikkeita ei ole, kaikki on muualta tuotuja. Italialaista alkuperää: Nebbiolo, Barbera sekä Ne Novo Rosso (joka on Sangiovesen, Nebbiolon & Barberan sekoitus). Ne Novo Rosso oli mulle aivan liian hapokas. Barbera toimi oikein hyvin! Tietysti myös maistettiin Shiraz, joka onkin tyypillinen Hunter Valleyssa viljelty rypäle. Viisastuttiin sen verran, että Shiraz on kuulemma iranilaista alkuperää, mutta mielletään ranskalaiseksi (syrah). Shiraz veikin sitten voiton! Tietty piti lempparirypäle vielä maistaa valkoisista eli pinot grigio. Olihan se hyvää. Jussi ostikin pinot grigion mulle vielä kuskin palkaksi.

Eka pysäkki Hook!

David Hookin sisäpihaa

Pojat analysoi

Jatkettiin matkaa Audrey Wilkinsonille, jota myös Gaben vanhemmat suosittelivat ja eritoten heidän Shiraz-viiniään. Audrey Wilkinsonilta oli hulppeat maisemat alas laaksoon. He ovat yksi isommista ja vanhimmista viinintuottajista Hunter Valleyssa. Siellä maistelu maksoi $5 per henkilö tai ilmainen viininostajalle. En viitsi nyt tässä kaikkia viinejä sen kummemmin arvostelemaan, mutta Semillon (joka onkin tyypillinen valkoinen rypäle Huntterissa) oli oikein bueno! Ja tietenkin Shiraz jälleen vei voiton, vaikka tempranillo oli aika hyvä kans! Ei ny ihan maistunu samalta kun Riojan alueen tempris, mut close enough.

Ite Wilkinsonin herra paikan päällä

Lähti pullo Wilkinsonin Shirazia mukaan!

Seuraavana suunnattiin maistelemaan Tulloch viinejä. Siellä sai vetää koko repertuaarin ilmaiseksi. Yllättävän paljon on eroja viineissä, vaikka on samaa rypälettä ja vierekkäisiltä pelloilta. Ei kaikki taida sitä viinintekoprosessia samalla tavalla. Tempranillo oli tosi jees! Sainkin sitä vielä pullon matkaan kuskin palkkaa. Kyllä kannatti taas lähteä kuskiksi ja maistella sivistyneesti. :-D

Lounastettiin Lindemansilla. Oli muuten suosittelemisen arvoinen ravintola! Jussi ja iskä oli haltioissaan heidän jakamasta pizzasta, ja mulla oli superhyvä parmankinkku, mozzarella, viikuna -salaatti. Oon ihan ihastunut viikunoihin nyt sen jälkeen, kun oltiin töissä viikunafarmilla ja saatiin matkaamme niitä useamman tusinan. Maisteltiin Lindemansin viinit ruokailun päätteeksi. Samalla selvisi, että Lindemanns on myynyt maansa Hunter Valleysta ja keskittänyt Etelä-Australiaan. Heillä oli kuitenkin vielä viimevuoden tuotantoa maistateltavana. Lindeman ei kuitenkaan samalla tavalla sytyttänyt, kuin nämä kolme aikaisempaa missä maisteltiin. Kannattaiskohan alkon sisäänostajan miettiä pari kertaa uudestaan, että mitä viiniä Australiasta ostetaan sisään! ;-)

Ravintolan yleisilme oli positiivinen, vaikka olikin halliin rakennettu

Jussi manaili jo väsymystä ja iskälläkin alkoi jo nousta maistelut tukkaan (he he), joten käytiin vain kurkkaamassa Cockfighter’s Ghost tilat mitään maistelematta. Hienot oli tilukset sielläkin. Lähdettiin Cessnokin kylään kauppaan ostamaan illallistarvikkeita kämpille. Seuraavana kutsuikin jo punkka. Pienten päikkäreiden jälkeen Wendy tuli kyselemään, että miten meidän päivä sujui ja vinkkasi, että voisi aamulla kierrättää meitä viiniviljelmillä ja kertoa lisää viljelystä. Ilta menikin kämpillä grillaillessa ja rentoutuessa.

Illan herkut

Aamulla ennen lähtöämme kävelimme kierroksen Wendyn kanssa viiniviljelmien keskellä. Heillä on pieni tila (4 hehtaaria), jota he ovat viljelleet vuodesta 1993 eläkeläisharrastuksena. He poimivat sadonkorjuun aikaan rypäleet käsin kyläläisten voimin. Saatiin aimoannos tietoa viinin viljelystä, mm. kuinka ennen poimintaa mitataan rypäleen hapokkuudet ja sokeripitoisuudet, jotta ne osataan oikeaan aikaan poimia. Makes sense!

Jos lähtee vartavasten viinilomalle Australiaan, suosittelen Barossa Valleyta ennemin kuin Hunter Valleyta. Barossassa on myös suomalaisille viininystäville tuttuja isoja nimiä, eikä se ole ainakaan vielä yhtä turistiroitu kuin Hunter. Barossan laaksot oli paljon vihreämmät kuin Huntterissa, ja voisin melkein väittää että paremmat viinit (ainakin kun vertailee näitä tiloja missä me ollaan käyty). Ylipäätään Barossasta jäi parempi fiilis. Hunteria kuitenkaan vähättelemättä, ehdottomasti kannattaa lisätä listaan, jos on Sydneyyn menossa! Se on vaan reilun tunnin matkan päässä.

Matka jatkui kohti Sydneytä. Oltiin varattu hotelli hieman kaupungin ulkopuolelta, ettei tarvinnut kotterolla lähteä toikkaroimaan 4 miljoonan asukkaan kaupungin keskustaan. Hotelli oli kuitenkin hyvien yhteyksien päässä - 30 minuuttia meni keskustan ytimeen junalla. Heitettiin tavarat sisään ja napattiin uikkarit messiin. Lähdettiin katsastamaan Bondi Beach. Siellä olikin muutama ihminen enemmän sitten viime kerrasta. Kyllä sopu tilaa antoi ja nautittiin rannasta siinä missä muutkin. Olin napannut pari olutta matkaan poikien ollessa mäkkärissä. Kyllä siinä mukavasti tovi vierähti. Sen jälkeen lähdettiin keskustaan. Kävin Applelta tilaamassa MacBookin. Jussihan lähtee jo pian Australiasta, niin myös Jussin läppäri. Täytyyhän mun jollain blogiakin kirjoittaa. ;-) (Ah, mikä ihana tekosyy). Illastettiin meidän hoodeilla Strathfieldissä. Sattumalta löydettiin oikein hyvä thaimaalainen ravintola. En ollut niin hyvää thaikkuruokaa syönyt hetkeen. Maha pystyssä suunnistettiin kämpille ja nukahdettiin saman tien.

Meidän pysäkki

Reissu-papi

Bondi Beach

Bondi Icebergs pools

Thaikkuruokaa

Aamulla reippaana plikkana päätin lähteä juoksulenkille poikien nukkuessa. Ajatus hyvä, toteutus ei niinkään. Kumma, kun juoksu ei sujunut. Ilma tuntui jotenkin ahdistavan kuumalta. Tsekkasin lämpötilan hotellille palattuani. 32C. Kello oli vasta 9.05. Syytetään keliä, eikä sitä, että oon laiskotellut viimeset x kuukautta. Lämpötila senkun jatkoi nousemistaan. Päätettiin kuitenkin uhmata ilmaa ja lähteä rannalle. Hypättiin keskustasta Manlyn lauttaan ja suunnattiin Manly Beachille. Rannalla oli heti hieman kohtuullisempi ilma, vaikka tuuli ei käynytkään. Meri viilensi ilmaa mukavasti (siltikin käytiin 37C lukemissa). Käytiin kämpillä vielä ennen iltaa, ja huomasi heti kuinka ilma vaan kuumeni mitä kauemmas mentiin pois merestä. Strathfieldissä oli läkähdyttävän kuuma. Illalla kuultiinkin, että Sydneyssä oltiin rikottu kesän ennätys 47C!! Tavattiin ystävämme Chris ja mentiin ihastelemaan näköalaa Sydney Eye Towerista kera drinksujen. Siellä päätettiin extempore, että halutaan mennä testaamaan Tomi Björkin Blanca ravintola. Napattiin uber Bondille, mutta oltiin myöhässä. Heillä oli jo keittiö mennyt kiinni. Sen sijaan mentiin läheiseen ranskalaishenkiseen ravintolaan, eikä tarvinnut pettyä! Ihanan tunnelmallinen pieni ravintola ja ruoka oli todella maukasta.