Terveisiä Pohjois-Vietnamista!

Meinasin jopa myöhästyä Hanoin lennolta, vaikka olin istunut 2 edellistä tuntia portin vieressä. Samasta portista huomaamattani tsekkattiin kaksi lentoa (?), joten katoin vaan että vielä on jonoa, ei tarvi vaivautua. Nautiskelin siis wifistä viimeseen asti. Lopulta havahduin kuulutukseen, että Hanoin lento TR300 portti suljetaan.. kyllä tuli vipinää Kiikan plikkaan. Keräsin kamppeeni ja juoksin portille. Pääsin vielä sisään, mutta aika turhautunein katsein, hehe. Sanoivat että parempi juosta, jos haluat koneeseen. On hyvä olla vähän jännitystä elämässä. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Suomen kansalainen saa vierailla 14 päivää Vietnamissa ilman viisumia. Mulla kun ei ole suunnitelmaa, niin hain varmuuden vuoksi kuukauden viisumia, jos vaikka haluankin reissata pidempään Vietnamissa. Hanoin kansainvälisellä lentokentällä olikin aika säätöä viisumin kanssa. Ensin piti jonottaa viisumihakemus pisteelle, minne tuli jättää passi, todistus viisumista ja viisumihakemus. Sitten jonotettiin passin palauttamista ja viisumin maksamista. Viisumin kokonaishinta oli n. 37 euroa. Lopulta tunnin odottelun jälkeen pääsi jonottamaan maahantulotiskille. Siinä ehti jo hikikarpalot nousta, varsinkin kun mun hostellikuljetus oli tilattu mun laskeutumisajalle.

Laskeuduin sumuiseen ja harmaaseen Hanoihin

Puolitoista tuntia myöhemmin olin saapuvien aulassa ja yllättäen mun kuskia ei näy. Australian prepaid-liittymällä ei mitään kansainvälisiä soittoja voinut suorittaa, joten kaivoin mun Suomiliittymän esiin ja kyllä, Elisa pelaa! Soitin hostelliin ja 5 minuuttia saatiin jankata, sillä ymmärrys ei pelannut kumminkaan puolin. Lopulta meni vain 5 minuuttia lisää ja siellä olikin jo kuski mun nimen ja hostellin nimen kanssa.

Maisemat vilisi silmien edestä, aika kurjan näköisiä taloja oli välillä hulppeihen huviloiden rinnalla. Kontrasti on täällä silmiinpistävää, ja voi näitä mopedien määrää. Fun fact: Hanoissa on 7 milj. asukasta ja 7,2 milj. mopoa. Liikenne on aivan hullua, ei mitään sääntöjä, sekaan vaan! Tien kun haluaa ylittää, kukaan ei pysähdy. Pitää vaan luottaa, ettei ne aja päälle. Eikä ne aja. Hallittu kaaos kuvastaa Hanoin liikennettä todella hyvin. Siitä onkin jo tovi, että oon vieraillut maassa, jossa olosuhteet eivät vastaa länsimaista tasoa. Viimeisin taisi olla Peru, koska Meksiko nyt on mielestäni paljon kehittyneempi Peruun tai Vietnamiin verraten.

Hostellille (Hanoi City Backpackers, Old Quarter) saavuttua palvelu pelas - piccolopoika kantoi mun matkatavarat respaan autosta, tervetuliasjuoma kouraan ja sisäänkirjautumisen yhteydessä tavarat kannettiin huoneeseen. Huom. hostellin hinta oli 4 eur yöltä. Huoneessa (jaettu 8 hlö kanssa) mua odotti iso peti, sänkyn ympärillä oli verhot yksityisyytta kaipaavalle, lukuvalo, pistorasia, pyyhe sekä iso lukittava lokero. Luksusta! Tietysti meillä oli huoneessa vielä oma vessa, ettei tarvinnut käyttää alakerrassa sijaitsevia yhteisiätiloja. Ja mainitsinko jo, että aamiainen sisältyy hintaan?

Siistit ja tyylikkäät hostellihuoneet

Päikkärit maistu

Otin pienet päikkärit siinä alkuun, ennenkuin jaksoin tehdä yhtään mitään. Matkustaminen on rankkaa hommaa! Huoneessa oli mukavanoloista porukkaa, joiden kanssa lähdin lobbyn ilmaiselle oluelle. Kyllä, hintaan sisältyi myös all you can drink bisse klo 18-19. Koko hostelli nautti kaljasta hyvässä yhteishengessä. Siinä oli helppo tutustua porukkaan, sillä kaikki oli about juuri saapunut, päivä tai pari sitten. Jatkettiin Hanoin iltaan oluttarjoilun loppuessa. Mulla alkoi jo vatsaa vähän kurnia, sillä olin päivän mittaan syönyt vaan pähkinöitä ja proteiinipatukoita. Yhden oluen jälkeen porukka oli jo jakautunut kahtia. En tiedä miten siinä yhtäkkiä niin kävi, mutta olin porukassa, joka oli menossa ottamaan nännilävistyksiä. Mielenkiinnosta menin seuraamaan tilannetta kahden saksalaisen tytön kanssa (mun huonekaverit), kuitenkaan lävistystä ottamatta. Kolme jätkää ja yks mimmi otti nännilävistyksen, ilmeestä päätellen teki kutaa. Ruoka maistui koko porukalle sen jälkeen - tai juomat, kaverit tilas pari pulloo vodkaa pöytään. Järki ei muutenkaan päätä pakottanut porukassa, sillä vodkan loppuessa, seuraavaksi meni chilikastike shottina… Kyllä oli kalpeeta naamaa sen jälkeen. Me päätettiin lähteä saksalaisten kanssa nukkumaan.

"The Beer Street"

Tais olla ruotsalaisia..

Rystyset valkosena rutistetaan..

Paikka oli ainakin ihan siisti, niillä oli söpö kissanpentukin

Ihka ensimmäinen vietnamilainen annos Hanoissa - paistettua kanariisiä

Aamulla reippaana nousin aamupalalle. Sain ihan listalta valita mitä halusin. Otin paahtoleivän omeletin kanssa ja inkivääriteen. Teen kanssa tuli myös passionhedelmää ja vesimelonia. Aamiaisen jälkeen lähdin pyörähtämään keskustassa. Sanotaanko, että alkuun oli tosi epämiellyttävää kävellä yksin, sillä ihmiset tuijottivat eikä itsekään ollut ihan varma minne sitä on menossa. Lisäksi mopot ja skootterit vaan vilisi silmien edestä. Pysähdyin istumaan smoothiebaariin kadulla ja mietin seuraavaa siirtoa.

Hostellin aamiainen

Mopediviidakko

Mites noi sähköjohdot?

Mango, avocado&appelsiini smoothie

Mua ei niinkään kiinnostanut museot tai Ho Chi Minhin mausoleumi, jossa pääsisi näkemään itse johtajan balsamoitua ruumista. Lähinnä halusin vaan rentoilla ja nähdä kaupunkia. Ei tarvinnut pitkään kulkea, ennenkuin pysähdyin katsomaan spa-hinnastoa kadulla. Mukavan oloinen tyttö vikkasi, että saisin alennusta - olin myyty. Pieni hemmottelu ei ole koskaan haitaksi. Mani- ja pedikyyrit geelilakkauksella 10 euroa yhteensä. Jatkoin matkaa Hoan Kiem järvelle ihastelemaan maisemia ja ympäristöä.

Kynnet minttiin

Hoan Kiem

Mopoja kaupungissa riittää..

Kadulla pestään tiskit ja pyykit, normimeno.

Olin saanut Vernicen poikaystävältä Triltä vinkkejä ruokapaikkoihin Hanoissa, joten päätin testata yhtä paikallista ravintolaa. Siellä ei ollut tietoakaan englanninkielisesta menusta, tai menusta ylipäätään. Mulla luki vietnamin kielellä kuitenkin puhelimessa, että mitä ruokia haluan kokeilla. Sujuvasti englannin kielellä tilasin pienet annokset, eli yhden kevät rullan, yhden dumplingin sekä kuivalihasalaatin (dried beef salad, mun suomennos ei oikein kuulosta houkuttelevalta haha). Mulle tuli kuitenkin aika satsi syötävää.. Ei siinä, hyvää oli! Mutta kyllä mulla vielä dogibagi lähti matkaan mukaan.

Kaikissa paikallisissa ravintoloissa on tällaset söpöt pikkutuolit, missä saa istua polvet suussa

Lounas yhdelle, kiitos! (2,80 eur koko satsi yhteensä)

Kiertelin vielä myöhäisen lounaan jälkeen kaupunkia ja markkinoita (mitään kuitenkaan ostamatta!!). Huomasin jo loppupäivästä, että ei olekaan enää niin epämielyttävää kävellä siellä yksinään. Ihmiset on kuitenkin ystävällisiä ja hymyilevät takaisin, kun heille hymyilee. Ärsyttävintä on se, että ei ymmärrä sanaakaan paikallisesta kielestä. “Kiitos” oon oppinut sanomaan, lausutaan kutakuinkin “kam vuun.”

Illalla hostellilla valmistauduttiin taas ilmaiselle oluelle. Ajattelin, että minnekään en lähde jatkamaan, sillä olin varannut aamuksi retken Ha Long Baylle. Kuinkas siinä kävikään, tytöt suostutteli dinnerille. Mää oon aina valmis, kun kyseessä on ruoka! Mentiin porukalla paikalliseen ravintolaan lähellä meidän hostellia. Otin kanakasvisnuudelin ja jaettiin tyttöjen kanssa vielä springrollsit. Kanadan vahvistus innostui tilaamaan pulun. Hauskaa oli, ja oluttuoppi maksoi vaan 10 000 vnd eli n. 0,35 euroa. Onneksi olin aikaisin kuitenkin pedissä, sillä aamulla oli 6:30 herätys!