Milduran arki ja ensimmäinen viikonloppu

Niin se arki on lähtenyt rullaamaan täällä Mildurassa. Perjantaina päästiin ensimmäistä kertaa tositoimiin, kun töihin oli hankittu upouudet porat ja uusi generaattori, jolla saadaan poriin sähköä. Mun toimenkuvana on siis porata viinitarhassa oleviin tolppiin reikiä, joihin saadaan sitten metalliset tuet kiinnitettyä. Palkka ei ollut mikään päätähuimaava, mutta jostainhan se on aloitettava. Työskennellään kolmen tiiminä, minä, yksi britti ja yksi ranskalainen. Kaksi poraa reikiä tolppiin ja yksi ajaa mönkijällä, jonka perässä generaattori pörisee peräkärryssä.  Saatiin tehtyä päivän aikana 28 riviä ja jokaisessa rivissä on 50 tolppaa porattavana eli yhteensä päivän saldo oli 1 400 reikää. 

Uutta tarhaa jonka tolppia porataan

Aikainen aamu tarhassa

Sanomattakin selvää että työ on aika yksitoikkoista, mutta siinähän pääsee sitten ajatukset lentelemään ja päässä soi milloin mitkäkin laulut. Aika usein:

"Bretagneen, Provenceen

rypäleitä poimimaan

Päätin vain lähteä

kuvioita muuttamaan

Hedelmät kypsyivät

aina kesän kuumimpaan aikaan

Ja niitä me poimittiin

me kolme mä, michelle ja jean"

Puhumattakaan kaikista joululauluista. Sisäinen vuodenaikakello on vissiin edelleen Suomen ajassa. Työpäivän jälkeen oli aika vetämätön olo kun kroppa ei oo tottunut tuollaiseen rehkimiseen. Kyllä mietin että millä järjellä tuli lähdettyä siististä sisätyöstä tänne auringon paahteeseen poraan reikiä, mutta kokemus tämäkin. Hostellilla tehtiin taas Mimman kanssa illallista ja vietettiin rauhallista iltaa, kun kummallakin oli työpäivä edessä seuraavana päivänä.

Lauantaina kello soitti taas 5.40 ja lähdettiin poikien kanssa autolla työmaalle. Se sijaitsee tunnin ajomatkan päässä, joten kilometrejä kertyy. Liikennettä ei ole juuri nimeksikään ja lähtiessä on vielä pimeää, mutta matkalla aurinkokin ehtii taivaalle. En muista koska olisin viimeksi nähnyt näin paljon auringonnousuja. Tarhalla laitettiin taas koneet käymään ja käytiin poraamaan. Ekat neljä tuntia menee aika mukavasti kun ei ole vielä liian kuuma ja on energiaa, mutta sitten alkaa yleensä tulla kärpäset kiusaamaan ja muutenkin kiinnostus lopahtaa. Meillä kävi vähän ”tuuri” kun lounastauon jälkeen ehdittiin vielä muutamat rivit tehdä ja sitten alkoi sataan. Soitettiin työnjohtajalle, että tulee vettä ja lähdetään viikonlopun viettoon. Matkalla vaihdeltiin vielä viestejä miten ollaan ehditty edistämään projektia ja selvisi että meidän palkkio onkin $0,20 per reikä per henkilö. Oltiin luultu et se on vaan $0,25 per reikä ja joudutaan jakamaan palkkio meidän kolmen kesken. Torstain kiukuttelu palkasta ja työstä olikin siis ihan turhaa.

Joka aamuinen näky

Parasta kun pääsee poran varresta ajaan mönkkärillä ja palkka juoksee

Voitte kuvitella kuinka onnellisia olimme tämän uutisen jälkeen. Poikettiinkin kotimatkalla heti paikalliseen Alkoon. Ostin pari pulloa paikallista valkkaria á $5 eli yhteensä about 6,5 euroa. Ei mitään erikoisen makuista, mutta teki tehtävänsä. Mimma kommentoi että mulla oli turpa jo ihan rullalla, kun hän palasi tuntia myöhemmin töistä hostellille. Olin tosiaan ehtinyt jo nauttia vähän viiniä ja kivassa nosteessa tuli myös tutustuttua koko hostellin väkeen. Tää kokemus taitaa vertautua vähän Erasmus -vaihtoon, kun tää hostelli saattaa yhteen kaikenmaailman nuorison ja juhlitaan. Meidän piti mennä illalla katsomaan Rodeota viereiseen kaupunkiin Mimman kaverin Johannan ja sen miehen Donin kanssa, mutta valitettavasti se jäi väliin kun Don oli tullut kipeäksi. Meillä ei Mimman kans ollut mitää ruokatarvikkeita haettuna valmiiks joten heti kun Mimma tuli takas töistä niin lähdettiin mäkkäriin (se on petollisen lähellä). Söin yksin kun Mimma ei innostunut. Mun ruoan jälkeen haettiin Mimmalle pullo valkoviiniä ja Salt&Vinegar sipsejä läheisestä kaupasta ja jatkettiin tutustumista meidän hostellikavereihin.

Ilmeet kohillaan

Illalla matka jatkui Milduran keskustaan ja siellä olevaan Cider Tree nimiseen baari/yökerhoon. Meillä on niin mahtava hostelli-isäntä että se heitti meidät ilmaiseksi sinne. Taisi olla mielessä että saa hostellin hiljaiseksi kun kärrää kaikki känniset keskustaan. Ilta meni siellä mukavasti vähän tanssahdellen ja nauttien juomista. Iso oluttuoppi makso about 7-8 euroo mutta oli sen arvoista kun ei ollut tullu käytyä kunnolla vielä täällä Australiassa ulkona. Illan jälkeen pihtailin taas ja käveltiin keskustasta takaisin hostellille, matka on pelkkää suoraa tietä ja tuntu kestävän ikuisuudelta. Googlasin niin se on melkein 5 kilsaa, ei ihme siis että kesti.

Mestoilla

Mimma ja ranskattaret

Hostellikamu Douglas ja mää

Cider Treen tunnelmaa

Sunnuntaina tiesi kyllä juoneensa edullista viiniä ja päätä jomotti. Onneksi otin mukaani oikeen Buranat kun lähdin kotoa. Mimma pisti viestiä ja lähdettiin (TAAS) mäkkäriin kunnon mättölle. Taidettiin vetää vähä överiks kun tilattiin 20 nugettii ja Mimmalle Big Mac -ateria ja mulle tuplajuustoateria. Siitä sai tarpeeksi energiaa, että jaksettiin lähteä jatkamaan ruokakauppaan ostaan vesimelonia. Britit oli hostellilla järkänny sunnuntaigrillailut ja ne valtas uima-allasalueenkin. Mää, Mimma ja virolaiset mentiin silti rohkeesti kans poolille ihmettelemään meininkii ja taivasteltiin et miten ne jaksaa taas dokata, vaikka huomenna on taas älyttömän aikanen herätys. Meno oli aika villiä, altaaseen lensi millon kanavartaat ja millon drinksut, välillä britit heitteli sinne toisiaan. Me nautittiin auringosta ja sit kun se riitti niin syötiin vielä vähän. Mulla oli omena ja pari kananmunaa, Mimma tuhos loput nugetit mitä jäi aamupalalta. Itse päädyin jo sänkyyn seitsemän aikaan ja ihmeen kaupalla sain unta vaikka britit hoilaskin ulkopuolella Wonderwallia ja kaikkia muita menneitä hittejä.

It's a pool party!

Mukana altaalla

Kunnon kyyläystä et miten ne jaksaa

Pikkuhostellimme, mun huone tossa päädyssä keltasen auton kohdalla

Aurinkoisin terkuin

//Jussi