Ninh Binh ja arvaamaton katukeittiö
Kuvan kaunis Ninh Binh, vaikka sateinen Hanoissa nukutun yön jälkeen odottelin bussia Ninh Binhiin. Olin innoissani, sillä vihdoin pääsisin "eteen päin," olin jo tovin junnannut Hanoi-akselilla. Vähän tosin arvelutti, että mitäköhän tällä kertaa on luvassa - tuleekohan kukaan edes hakemaan. Turhaan murehdin, sillä reipas nuori mies sieltä huuteli Mitjamia ja ihan ajallaankin vielä. Hän saattoi mut minibussille ja ohjasi istumaan etupenkille kuskin viereen. Paalupaikka. Pian tajusin olevani turistibussissa. Opas alkoi puhumaan päivän kulusta ja kertomaan Vietnamin kulttuurista. Lopulta puhe loppui, kun pysähdyimme tauolle onnelliseen paikkaan, “happy place” kuten opas tapasi sanoa. Tällä hän tarkoitti vessaa. Heipat Hanoille! Lopulta pääsin perille Ninh Binhiin ja tsekkaamaan sisään hostelliin. Hostelli oli siisti ja rakastuin oitis takapihaan, jossa oli ihana patio sohvineen ja puutarhakalustoineen. Olin kuitenkin päikkäreiden tarpeessa, ennenkuin pystyisin te...