Arki se on täälläkin
Ihana maanantaiaamu ja 10 tunnin yöunet takana, silti meinasin nukkua pommiin. Joko mun herätyskello soi korvanapeissa (nukahdin Siskonpetiin, hehe) tai sitten mulla oli volumet niin hiljasella, että se ei kuulunut. Katoin kelloa 06:02 – paniikki! Äkkiä sitä vaatetta päälle. Tietysti vaatteet oli jäänyt ihan hyrskyn myrskyn lauantain työpäivän jäljiltä, kun alkoi viikonlopunvietto. Tarkotus tietty oli laittaa kaikki valmiiksi aamua varten edellisenä iltana, mutta nukahdin ennen aikojani. No, eväät oli sentään tehty valmiiksi, hätä ei ollut tämännäköinen. Sain vaatteet niskaan ja eväät kassiin, en edes ollut vika autossa. Aamupala jäi syötämättä, mut välipalapatukka ja omppu korvasi sen tällä kertaa.
Töissä oli ihan törkeen kuuma päivä. Lajiteltiin jälleen viinintaimia. Mut siirrettiin työskentelemään kambodzalaisten poikien kanssa, koska ne tartti vähän vauhtia persuksiin. Välillä vähän epämielyttävä kyllä työskennellä niiden kanssa, kun puhua molottaa omaa kieltänsä. Varsinkin silloin, kun ottaa pitkähihaista paitaa pois. Ha! Lounaan jälkeen saatiin työnsarka päätökseen ja siirryttiin toisiin viinitaimiin, arvokkaampiin sellaisiin. Pomo käski ollaa erityisen tarkkana niiden kanssa, sillä kappale hinta on $6. Aikaisempien taimien hinta oli $1,5/kpl. Pääasiassa sama homma kyseessä, mutta piti olla supertarkkana. Hyvin kasvaneet taimet (minim. 15cm lehteväosuus) ovat first class, siitä pienemmät ovat second class, third class onkin sitten kuolleet taimet. Kotiin lähdettäessä mun huppari oli hävinnyt. Tilalle oli jäänyt jonkun toisen huppari, musta sekin. Kysäsin vielä työkaverilta, jolla oli päällä samanlainen huppari kun mun, että onko meillä vahingossa vaihtuneet hupparit. Se oli kuitenkin hänen. Otin jäljelle jääneen hupparin mukaan, sillä en halunnut jäätyä aamulla. Whatever, mun huppari maksoi $4 ja näköjään kaverin huppari maksoi $3, sillä hintalappu oli vielä paikoillaan. Hahah!
Kotona hyppäsin suihkuun ja järkytyin mun rusketusraidoista. Vaikka olin laittanut 50+ aurinkorasvaa, niin aurinko oli tarttunut ihan kunnolla. Odotan innolla, että miltä nää rajat näyttää kuukauden työskentelyn jälkeen. Laitettiin Jussin kanssa kanat ja nuudelit tulille. Samalla koitin kirjotella blogia, niin kauan kunnes akkua riitti läppärissä, sillä laturi oli jäänyt Jussille. Viikonloppuna kirjottelu jäi jostain syystä hieman vähemmälle..
Käytiin kauppareissulla taas, jee, meidän jokapäiväinen harrastus. Ostin snackiksi kilon hummusta ja selleriä. Haaveilin dippitikuista, sillä kotona odotti pussi porkkanoita. Innoissani otin jo kuorimaveitsen käteen ja hain porkkanapussia. Pettymys oli suuri. Porkkanat oli mädäntyneet. En ollut laittanut niitä kylmään.. koko pussi oli porkkanalimoissa. Haju oli jäätävä. Hummustelin sitten sellerin kanssa.
Illalla Iskä kyllä pääsi yllättämään mut ja Jussin täysin, sillä se varas lennot Ausseihin uudeksi vuodeksi! Ihan huikee papi meillä. Vietetään siis pari viikkoa yhdessä itärannikolla tammikuussa. Meinas mennä iltapalat ihan väärään torveen tästä iloisesta yllätyksestä. Ennen nukkumaanmenoa piti hyvästellä huonetoveri, joka oli jatkamassa reissuaan yöbussilla kohti Sydneytä. Vähän harmitti, sillä hän oli ainoa ketä oli ottanut mut hyvin vastaan tohon brittikommuuniin. Elämä on – täytyy toivoa, että huoneeseen tulee hyvä tyyppi.
Aamulla havahdun, kun alakerran kämppis (nukun yläpunkassa) nousee sängystä. Yleensä oon eka mein huoneesta, joka lähtee töihin. Katon kelloa. 6:15. PANIIKKI! Mun pitäis olla jo istumassa autossa. Salamana vaatteet niskaan. Diana tuli mua ovella vastaan, oli tullut hakemaan mua. Samalla se kysyi, että missä on Darcy, joka myös on meidän kanssa samalla työpaikalla. Äkkiä herättämään Darcy, joka oli myös nukkunut pommiin. Jääkaapista eväät mukaan (onneks teen ne aina edellisenä iltana) ja menoksi. Kaikki kävi yllättävän nopeesti, sillä 6:20 auto starttas pihasta ja me oltiin kyydissä. Tytöt oli kivoja, kun huolehti meijät mukaan töihin. Kaikki ei kuulemma huolehdi kavereista, vaan lähtee jos ei autolla näy. Onni onnettomuudessa, ei missattu Darcyn kanssa työpäivää. Hätäaamupalana toimi taas välipalapatukka matkalla töihin.
Töissä oli taas tosi kuuma päivä, jatkettiin taimien lajittelua heti aamusta. Aamulla on kivaa olla ulkona töissä, kun ei oo liian kuuma. klo 10 aikaan aurinko jo paistaa polttavasti. Meijän työpiste on kaiken kukkuraks kahden kasvihuoneen välissä, minne ei tuuli osu sitten millään. Pisteenä iin päälle, kärpäset tykkää viihdyttää meitä. Todella häiritsevää, sillä ne on ihan extreme aggressiivisia. Ne yrittää lentää silmiin ja suuhun, koska ne oletettavasti etsii kosteaa paikkaa. Parhaillaan mulla on ollut 17 kärpästä yhtä aikaa lippiksessä. Kaveri laski. Niitähän riittää. Myös ärsyttävää syödä lounasta, sillä heti tusina kärpästä alkaa pörräämään ruuan ympärillä.
Myös meijän pomolla on tapana pörrätä paljon katselemassa, että työntekijät painaa töitä. Yleensä se menee tiluksia ympäri mönkkärillä ja huutelee lisäohjeita. Me saatiin tänään vähän huutia, että chatataan liikaa. Eli mein puhe oli kantautunut hänen korviinsa ja sehän ei ole sallittua. Tehdään kuulemma liikaa virheitä, jos puhutaan. Eli pitää olla zip zap ja tip top. Siinähän se päivä meni mukavasti kun useampi tuhat taimi vilisti silmien edestä. Sainpahan työpäivän päätteeksi oman hupparin takaisin.
Kotona odotti uus kämppis, Kanadasta. Mukavan oloinen tyttö, tullaan varmasti hyvin toimeen. Meillä ei vielä ollutkaan Kanadalaisia täällä hostellilla. Lähdettiin Jussin kanssa kokkailemaan päivällistä, samalla laitoin pyykit pyörimään ja kävin maksamassa viikon vuokran. Meksikonpataa sai hauduttaa ihan kunnolla, sillä käytettiin hostelliin jätettyjä/yhteisiä riisejä. Never again. Niissä kesti tunnin pehmetä. Siltikin maistu ihan kuralle. Opittiinpahan - osta ite omat riisis. Lopulta 1,5h jälkeen kuitenkin päästiin syömään, ha!
Viron tytöt Lotta ja Diana ehdotti, että jos muuttaisin niiden huoneeseen. Niiden kämppis on lähdössä sunnuntaina, joten paikka vapautuis. Innostuin asiasta, ja lupasin selvittää respan kanssa.
Aamulla oli niin ihanaa vetää puhtaat vaatteet päälle. Ei ollut eilisiä aurinkorasvoja paidan kauluksissa. Tällä kertaa töissä lajiteltiin taimia vaan ruokkikseen asti, sillä sade yllätti työntekijät. Sitten päästiin saksimaan. Käsiteltiin viinistä leikattuja oksia, jotka on tavoitteena juurruttaa. Niistä kuitenkin pitää ensin leikata kaikki oksantyngät pois, jättäen yhden, josta taimi lähtee kasvamaan. Näitä tikkuja tuli leikattua tuhansia seuraavan 4h aikana. Välillä sitä miettii, että kuinka aivot täällä surkastuu. Työ on ehkä vähän ykstoikkosta. Onneksi sentään päästään vaihtelemaan välillä istuttamisen, saksimisen ja lajitteluan välillä. Wauu!
Työpäivän saldo oli tuhat lajiteltua taimea, tuhat saksittua oksaa, valtava hämähäkki (onneks vaan maassa, eikä kenenkään niskassa) ja 7h työpäivä. Sillä ylläripylläri päästiin lähtemään kotiin klo 15, työt loppui kesken.
Kotona vedettiin nassuun edellispäivän meksikonpadat ja ihmeteltiin vesisadetta. Sitä ei ollukkaan ollu sitten viime kerran jälkeen. Meidän brittikämppikset innostui ja leikki pumpatavan flamengon kanssa vesilätäkössä, kaikkea sitä näkeekin. Lähdettiin hakemaan kaupasta vesisateen kunniaks herkkuja, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Douglas ja Jussi oli tehnyt diilin, että ne leikkas toisensa hiukset. Sillä välin mää katsoin latelammasta tv:stä Jussin huoneessa. Sen kämppikset oli vähintäänkin huvittuneita, sillä katoin haltioituneena lastenohjelmia ja söin herkkuja. Salt&Vinegar sipsit on mun heikkous. Kai tää honeymoon Aussien kanssa kohta on ohi.. Hiukset saatiin leikattua ja pojat oli tyytyväisiä lopputuloksiin, mitä nyt Jussille tuli pieni lommo… tekevälle sattuu! Ulkona senkun sade jatkui ja tuuli puhalsi ihan kunnolla. Mää lainasin Jussin huoneesta kirjan (50 shades of Grey.. hehe), jonka edellinen asukas oli jättänyt. Siinä sit se loppuilta menikin mukavasti.
Arki se on täälläkin!
x
Mimma
Töissä oli ihan törkeen kuuma päivä. Lajiteltiin jälleen viinintaimia. Mut siirrettiin työskentelemään kambodzalaisten poikien kanssa, koska ne tartti vähän vauhtia persuksiin. Välillä vähän epämielyttävä kyllä työskennellä niiden kanssa, kun puhua molottaa omaa kieltänsä. Varsinkin silloin, kun ottaa pitkähihaista paitaa pois. Ha! Lounaan jälkeen saatiin työnsarka päätökseen ja siirryttiin toisiin viinitaimiin, arvokkaampiin sellaisiin. Pomo käski ollaa erityisen tarkkana niiden kanssa, sillä kappale hinta on $6. Aikaisempien taimien hinta oli $1,5/kpl. Pääasiassa sama homma kyseessä, mutta piti olla supertarkkana. Hyvin kasvaneet taimet (minim. 15cm lehteväosuus) ovat first class, siitä pienemmät ovat second class, third class onkin sitten kuolleet taimet. Kotiin lähdettäessä mun huppari oli hävinnyt. Tilalle oli jäänyt jonkun toisen huppari, musta sekin. Kysäsin vielä työkaverilta, jolla oli päällä samanlainen huppari kun mun, että onko meillä vahingossa vaihtuneet hupparit. Se oli kuitenkin hänen. Otin jäljelle jääneen hupparin mukaan, sillä en halunnut jäätyä aamulla. Whatever, mun huppari maksoi $4 ja näköjään kaverin huppari maksoi $3, sillä hintalappu oli vielä paikoillaan. Hahah!
Kotona hyppäsin suihkuun ja järkytyin mun rusketusraidoista. Vaikka olin laittanut 50+ aurinkorasvaa, niin aurinko oli tarttunut ihan kunnolla. Odotan innolla, että miltä nää rajat näyttää kuukauden työskentelyn jälkeen. Laitettiin Jussin kanssa kanat ja nuudelit tulille. Samalla koitin kirjotella blogia, niin kauan kunnes akkua riitti läppärissä, sillä laturi oli jäänyt Jussille. Viikonloppuna kirjottelu jäi jostain syystä hieman vähemmälle..
Käytiin kauppareissulla taas, jee, meidän jokapäiväinen harrastus. Ostin snackiksi kilon hummusta ja selleriä. Haaveilin dippitikuista, sillä kotona odotti pussi porkkanoita. Innoissani otin jo kuorimaveitsen käteen ja hain porkkanapussia. Pettymys oli suuri. Porkkanat oli mädäntyneet. En ollut laittanut niitä kylmään.. koko pussi oli porkkanalimoissa. Haju oli jäätävä. Hummustelin sitten sellerin kanssa.
Illalla Iskä kyllä pääsi yllättämään mut ja Jussin täysin, sillä se varas lennot Ausseihin uudeksi vuodeksi! Ihan huikee papi meillä. Vietetään siis pari viikkoa yhdessä itärannikolla tammikuussa. Meinas mennä iltapalat ihan väärään torveen tästä iloisesta yllätyksestä. Ennen nukkumaanmenoa piti hyvästellä huonetoveri, joka oli jatkamassa reissuaan yöbussilla kohti Sydneytä. Vähän harmitti, sillä hän oli ainoa ketä oli ottanut mut hyvin vastaan tohon brittikommuuniin. Elämä on – täytyy toivoa, että huoneeseen tulee hyvä tyyppi.
Aamulla havahdun, kun alakerran kämppis (nukun yläpunkassa) nousee sängystä. Yleensä oon eka mein huoneesta, joka lähtee töihin. Katon kelloa. 6:15. PANIIKKI! Mun pitäis olla jo istumassa autossa. Salamana vaatteet niskaan. Diana tuli mua ovella vastaan, oli tullut hakemaan mua. Samalla se kysyi, että missä on Darcy, joka myös on meidän kanssa samalla työpaikalla. Äkkiä herättämään Darcy, joka oli myös nukkunut pommiin. Jääkaapista eväät mukaan (onneks teen ne aina edellisenä iltana) ja menoksi. Kaikki kävi yllättävän nopeesti, sillä 6:20 auto starttas pihasta ja me oltiin kyydissä. Tytöt oli kivoja, kun huolehti meijät mukaan töihin. Kaikki ei kuulemma huolehdi kavereista, vaan lähtee jos ei autolla näy. Onni onnettomuudessa, ei missattu Darcyn kanssa työpäivää. Hätäaamupalana toimi taas välipalapatukka matkalla töihin.
Töissä oli taas tosi kuuma päivä, jatkettiin taimien lajittelua heti aamusta. Aamulla on kivaa olla ulkona töissä, kun ei oo liian kuuma. klo 10 aikaan aurinko jo paistaa polttavasti. Meijän työpiste on kaiken kukkuraks kahden kasvihuoneen välissä, minne ei tuuli osu sitten millään. Pisteenä iin päälle, kärpäset tykkää viihdyttää meitä. Todella häiritsevää, sillä ne on ihan extreme aggressiivisia. Ne yrittää lentää silmiin ja suuhun, koska ne oletettavasti etsii kosteaa paikkaa. Parhaillaan mulla on ollut 17 kärpästä yhtä aikaa lippiksessä. Kaveri laski. Niitähän riittää. Myös ärsyttävää syödä lounasta, sillä heti tusina kärpästä alkaa pörräämään ruuan ympärillä.
Myös meijän pomolla on tapana pörrätä paljon katselemassa, että työntekijät painaa töitä. Yleensä se menee tiluksia ympäri mönkkärillä ja huutelee lisäohjeita. Me saatiin tänään vähän huutia, että chatataan liikaa. Eli mein puhe oli kantautunut hänen korviinsa ja sehän ei ole sallittua. Tehdään kuulemma liikaa virheitä, jos puhutaan. Eli pitää olla zip zap ja tip top. Siinähän se päivä meni mukavasti kun useampi tuhat taimi vilisti silmien edestä. Sainpahan työpäivän päätteeksi oman hupparin takaisin.
Kotona odotti uus kämppis, Kanadasta. Mukavan oloinen tyttö, tullaan varmasti hyvin toimeen. Meillä ei vielä ollutkaan Kanadalaisia täällä hostellilla. Lähdettiin Jussin kanssa kokkailemaan päivällistä, samalla laitoin pyykit pyörimään ja kävin maksamassa viikon vuokran. Meksikonpataa sai hauduttaa ihan kunnolla, sillä käytettiin hostelliin jätettyjä/yhteisiä riisejä. Never again. Niissä kesti tunnin pehmetä. Siltikin maistu ihan kuralle. Opittiinpahan - osta ite omat riisis. Lopulta 1,5h jälkeen kuitenkin päästiin syömään, ha!
Viron tytöt Lotta ja Diana ehdotti, että jos muuttaisin niiden huoneeseen. Niiden kämppis on lähdössä sunnuntaina, joten paikka vapautuis. Innostuin asiasta, ja lupasin selvittää respan kanssa.
Aamulla oli niin ihanaa vetää puhtaat vaatteet päälle. Ei ollut eilisiä aurinkorasvoja paidan kauluksissa. Tällä kertaa töissä lajiteltiin taimia vaan ruokkikseen asti, sillä sade yllätti työntekijät. Sitten päästiin saksimaan. Käsiteltiin viinistä leikattuja oksia, jotka on tavoitteena juurruttaa. Niistä kuitenkin pitää ensin leikata kaikki oksantyngät pois, jättäen yhden, josta taimi lähtee kasvamaan. Näitä tikkuja tuli leikattua tuhansia seuraavan 4h aikana. Välillä sitä miettii, että kuinka aivot täällä surkastuu. Työ on ehkä vähän ykstoikkosta. Onneksi sentään päästään vaihtelemaan välillä istuttamisen, saksimisen ja lajitteluan välillä. Wauu!
Työpäivän saldo oli tuhat lajiteltua taimea, tuhat saksittua oksaa, valtava hämähäkki (onneks vaan maassa, eikä kenenkään niskassa) ja 7h työpäivä. Sillä ylläripylläri päästiin lähtemään kotiin klo 15, työt loppui kesken.
Kotona vedettiin nassuun edellispäivän meksikonpadat ja ihmeteltiin vesisadetta. Sitä ei ollukkaan ollu sitten viime kerran jälkeen. Meidän brittikämppikset innostui ja leikki pumpatavan flamengon kanssa vesilätäkössä, kaikkea sitä näkeekin. Lähdettiin hakemaan kaupasta vesisateen kunniaks herkkuja, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Douglas ja Jussi oli tehnyt diilin, että ne leikkas toisensa hiukset. Sillä välin mää katsoin latelammasta tv:stä Jussin huoneessa. Sen kämppikset oli vähintäänkin huvittuneita, sillä katoin haltioituneena lastenohjelmia ja söin herkkuja. Salt&Vinegar sipsit on mun heikkous. Kai tää honeymoon Aussien kanssa kohta on ohi.. Hiukset saatiin leikattua ja pojat oli tyytyväisiä lopputuloksiin, mitä nyt Jussille tuli pieni lommo… tekevälle sattuu! Ulkona senkun sade jatkui ja tuuli puhalsi ihan kunnolla. Mää lainasin Jussin huoneesta kirjan (50 shades of Grey.. hehe), jonka edellinen asukas oli jättänyt. Siinä sit se loppuilta menikin mukavasti.
Arki se on täälläkin!
x
Mimma
Kommentit
Lähetä kommentti