Ajateltiin, että miksipä ei jäisi Milduraan hetkeksi tekemään töitä kun täällä ollaan. Mildura on kuuluisa farmitöistä (niin hyvässä kuin pahassa, tietäjät tietää). Aamupäivällä Jussi näki facebookissa ilmotuksen nursery -töistä, ja laittoi saman tien viestiä. Hakusessa työhön oli kuitenkin kaksi tyttöä, mutta ilmoittaja lupautui katsomaan myös pojalle sopivaa hommaa. Jätimme asian hautumaan, sillä Johanna kokkaili meille gourmet aamiaisen. Oli munnoo, pekonia ja vaikka mitä muuta! Veteli kyllä verrat kaikille täällä nautituille aamiaisille.
Aamiaisen jälkeen lähdettiin katselemaan paikkoja, postilaatikon kautta. Oltiin tilattu tosiaan meidän virallisia juttuja (ja Jussin Woolsworths kanta-asiakaskortti) Johannalle, kun tiedettiin että sinne oltaisiin menossa. Mulla oli pankkikortin kanssa vähän häikkää, niin suunnattiin ensimmäisenä pankkiin hoitamaan asiaa. Sillä välin Johanna oli jo järkännyt meille tapaamisen Sunraysia working hostellin pitäjän kanssa. Täällä tosiaan working hostellit on kova bisnes. Omistajat majoittaa backpackersit ja etsivät töitä heille. Hoitaa myös tarvittaessa kuljetukset töihin. Sattumalta kaveri oli sama, jonka kanssa Jussi oli tekstannut aamulla. Paikka näytti hyvältä, myös uima-allas ja ilmainen wifi houkutteli. Lisäksi mulle olisi nursery-hommaa ja Jussille vähintäänkin appelsiinien poimimista.
Siitä inspiroituneena lähdettiin viisumi checkiin Madec-toimistolle, joka tarkistaa työluvat. Siellä oli systeemit alhaalla, joten kehotettiin palaamaan asiaan kolmelta. Käytiin sen sijaan ostaan vähän farmivaatteita, sillä päätettiin ottaa Sunraysia hostellin tarjous vastaan. Työvaatteille ei kauheesti tullut hintaa. K-Martista saatiin halvalla kengät, sukat, trikoohousut, -toppi, sekä -paita, huppari sekä urheiluliivit - $39 eli euroissa 26,5. Lippis löytyikin jo omasta takaa. Tämän jälkeen soitettiin hostellin pitäjälle ja kysyimme lisätietoja. Hän suositteli meidän menevän Madec-toimistolle ennen kahta, jotta ehdittäisiin tekemään ”southern cross”. Ajattelimme sen olevan jotain paikallista slangia, Johanna hieman ihmetteli kun ei ollut hänkään moisesta kuullut. Paikan päällä Madec-toimistossa virkailija kuitenkin ymmärsi mitä haluttiin (tai mitä meidän piti haluta, itse kun meillä ei ollut harmaanta aavistustakaan). Meitä kuitenkin pyydettiin odottamaan tasan klo 14 asti, kunnes voidaan aloittaa. Kulutettiin vielä tunti hakemalla jätskit lähikaupasta. Kun kello koitti kaksi, marssittiin sisään. Meistä otettiin ensimmäisenä kuvat ja täytettiin lomakkeet. Sen jälkeen meidät ohjattiin kappeliin (kyllä, kappeliin) koepaperin kanssa. Tässä vaiheessa oltiin vähän ymmällään (hahaha). Kappeliin tuli vielä pari nuorta miestä meidän lisäksi. Virkailija laittoi videon pyörimään. Oltiin keskellä sitruksen poiminta -opetustuokiota. Pikkuhiljaa alkoi valjeta, että ehkä tämä southern cross olikin citrus. (Kyllä me oikeesti välillä jotain tästä aussienglannista tajutaan). Ei siinä sitten mitään, suoritettiin sitrushedelmien poiminta sertifikaatti. Kortin sai heti käteen, selvis että mihin ne sen kuvan halusi.. kuvassa 2h yöunilla, ilman meikkiä ja silmät rullalla. Nice!
 |
| Odottelua Madec-toimiston edessä |
 |
| Huima koe |
Haettiin lounaaksi sushirullat ja mentiin joen rantaan nauttimaan kevätpäivästä. Johanna näytti meille paikkoja. Käytiin mm. katsastamassa ensimmäinen asumus Mildurassa. Tiluksen omistajat kehittivät kastelujärjestelmän, jonka ansiosta viljely kuivassa maaperässä onnistui ja ihmiset alkoivat asuttaa aluetta. Viljelystä tuli Milduran pääelinkeino.
 |
| Haisteltiin eucalyptus puita, ei näkynyt kualia. |
Kotimatkalla poikettiin vielä Colesiin ostamaan illaksi grillattavaa. Johannan mies, Don, grillasi meille herkkuillallisen. Ruoka oli niiiin hyvää. Syötiin mm. makkaraa Australiatyyliin. Vähän kyllä meni pasmat sekasin, kun aussienkku lähti valloilleen. Ekan puolen tunnin jälkeen alkoi jo vähän pysymään kärryillä. Ha! Jälkiruuaks lähdettiin ajamaan sinne kuuluisaan puskaan katsomaan, josko löytyis kenguruita. Aurinko maalasi taivaan aivan oranssiksi laskiessaan puiden taa. Don sanoi, että se tarkoittaa sitä että huomisesta tulee kuuma päivä (voin kertoa, että piti tismalleen paikkansa). Ei tarvinnut pitkää matkaa ajaa, kun näimme 2 ensimmäistä kengurua. Toisella oli pikku-ruu pussissa. Ihana! Oli kyllä säikkyjä, eikä iPhonen kamera oikein pääse oikeuksiinsa hämärissä olosuhteissa. Nähtiin yhteensä 6 kengurua. Hauskoja kavereita!
 |
| Kaloille kans ruokaa |
Seuraava aamu valkeni ja meidän oli tarkoitus muuttaa jo working hostelliin, sillä lupasimme ottaa hänen tarjoamat työt vastaan. Ensin kuitenkin nautittiin mahtipontinen aamiainen Johannalla. Siinä juorutessa aika vierähtikin ja tavarat piti lapata laukkuun vauhdilla. Checkattiin hostelliin sisään klo 11. Maksettiin viikon majoituksesta $165. Lisäksi maksettavaa tulee $12/työpäivä, sillä otettiin kuljetukset hostellin puolesta töihin. Omaa autoa kun ei vielä ole. Työt kuitenkin alkoi vasta torstaina, mutta saipahan meidät jo tiistaina sisään hostelliin. Jussilla oli paikka 4-hengen poikien huoneessa ja mulla tyttöjen 8-hengen. Mun huone oli järkytys, se oli suoraan sanottuna sikolätti. En tavannut ketään tytöistä vielä, sillä kaikki olivat töissä. Vähän jännitti, että kuka siellä mahtaa asua.
 |
| En vieläkään uskaltanut maistaa vegemiteä |
 |
| Mein hostelli |
 |
| Eka näky, kun tulin mun huoneeseen |
Vaikka hostelli on kaukana keskustasta, meillä on ihan vieressä iso ostari. Lähdettiin heti tutkimaan viereistä ostaria kun saatiin tavarat laskettua. Ostettiin eväsrasiat ja ruokatarvikkeita. Hostellille palattuamme alettiin tekeen lounasta yhteisessä keittiössä. Pasta Bolognesen ollessa valmis, ihmeteltiin että missäs kaikki lautaset ja kihvelit on. Ei löytynyt mistään. Altaassa oli likaisena yksi lusikka ja pari veistä. Ei auttanut muu kun syödä eväsrasioista peräjälkeen. Meni kyllä vähän fiilikset suoraan sanottuna. Kaikissa aikaisemmissa hostelleissa on ollut tarpeeksi astioita asiakkaiden käytettäviksi. Myöhemmin selvisi, että kaikki on kähveltänyt ne omiin huoneisiinsa ja hautoo niitä kuin omiaan. Noh, saatiin respasta 1 lusikka, 1 haarukka, 1 veitsi, 1 murokulho ja 1 lautanen. Niillä on pärjättävä.
 |
| Huomaa suomeksi ohjeet |
Käytiin vielä Johannan kanssa kahvittelemassa ruuan jälkeen. Käytiinpä kyselemässä viereseltä kuntosalilta vielä hintoja. $50 kulkukortista plus $30 kk-maksu kävi vähän liian kalliiksi, joten kuntosalijäsenyys jäi vain haaveeksi. Hengailtiin hostellin yleisessä tilassa, Jussi kirjotti blogia ja jännityksella odotettiin muita asukkaita saapuvaksi töistä. Pikkuhiljaa alkoi ihmisiä valumaan hostellille. Juteltiin virolaisen tytön kanssa, joka tuli kokkaamaan päivällistä itselleen. Mukavanoloinen tyttö. Myöhemmin selvisi, että täällä on yhteensä 6 virolaista. Odotin vielä hetken, ennenkun menin mun huoneeseen, sillä siellä mun kämppikset aloitti oven edustalla vesisodan poikia vastaaan vesi-ilmapallojen kanssa. Tuli vähän sellanen fiilis, että oon keskellä live Jersey Shorea. Haha. Lopulta, kun menin huoneeseen niin tytöt tervehtivät iloisesti ja vaikutti kyllä mukavilta. Kaikki oli kotoisin Englannista ja asuneet täällä jo pidempään. Kaikilla on myös tavoitteena saada farmipäivät täyteen (88 päivää on työskenneltävä farmilla, jotta on oikeus hakea toisen vuoden viisumia). Jussilla on kämppiksinä virolainen, tahitilainen sekä belgialainen poika. Käytiin vielä Jussin kanssa syömässä iltapala ennen nukkumaan menoa. Uni kyllä maistui kaiken tän uuden ja ihmeellisen jälkeen, ha! Kämppiksillä toki bileet vielä jatkui pari tuntia.
Aamulla olikin aikainen herätys, sillä kämppis lähti klo 6 töihin. Uni ei enää tullut silmään, sillä muutkin kämppikset alkoi pikkuhiljaa valmistautumaan töihin lähtöön. Me oltiinkin Jussin kans ainoat, kenellä ei ollut töitä. Ihanan rauhallista ja wifi pelas moitteettomasti. Kasin maissa Jussikin heräili ja lähdettiin aamukävelylle. Aamupalan jälkeen lösähdettiin poolille nautiskelemaan. Siinä se päivä mukavasti menikin. Välillä käytiin kaupassa hakemassa ruokatarvikkeita ja kokkailtiin tacoja, mutta sen jälkeen jatkettiin altaalla köllimistä. Altaan vesi oli aivan jäätävän kylmää, mutta 31C pakotti sinne pulahtamaan. Työläiset alkoi valumaan hostellille jossain kohtaa ja eräs brittityttö tuli kanssa poolille nauttimaan auringosta. Omistaja tuli myös juttelemaan meille, sekä toi työhanskat ja Jussille lomakkeen täytettäväksi töihin.
 |
| Joulu tulee! |
Neljän tunnin auringonoton jälkeen oltiin jo ihan poikki ja siirryttiin yleisiin tiloihin. Siinä saatiin jo vähän riidanpoikastakin aikaseksi turhista asioista. Riita poikki ja voita väliin. Jussi ehdotti, että pitäis harkita pariterapiaa. Hahaha. Soitettiin iskälle whatsapp videopuhelu. Siinä murheet haihtu, kun padre iloisesti siellä jutteli. Kerrankin on toimiva netti. Oon jopa pystynyt Areenasta katsomaan unilauluksi pari jaksoa Siskonpetiä. Illalla tuli tekstarilla speksit ensimmäiseen työpäivään - ota hattu, aurinkorasvaa, pitkähihaiset vaatteet, ruokaa ja paljon vettä. Myöskin muistutettiin, että pitää olla ahkera eikä saa puhua. Haettiin vielä kaupasta eväitä sekä isot vesipullot työpäivää varten.
Aamulla olisin klo 5:45 herätys. Ei muutakun työvaatteet niskaan ja aamupalaa kitaan. Auto starttas 6:15, meitä on yhteensä 15 hlöä meidän hostellilta töissä samalla farmilla. Kuljetaan hostellin autoilla sinne. Matkaa töihin on jonkun verran, sillä reilu tunti kestää ajella. Ihailin automatkalla auringon nousua, joka oli aivan mahtava, maalasi koko taivaan punaiseksi. Ajattelin matkalla, että mihin sitä oikeen ollaan menossa, sillä puhelimesta meni puolessa välissä matkaa kentät, eikä radiokaan kuulunut. Töihin saavuttuamme jätettiin tavarat taukopöydälle. Tarjolla oli teetä ja kahvia. Sihteerille kävin huikkaamassa, että oon ekaa päivää töissä. Hän ystävällisesti otti mun nimen ylös leimakorttia varten sekä antoi pankkitietolomakkeen täytettäväksi. En ollut ainut ekakertalainen, sillä yksi brittityttö oli myös ekaa päivää töissä. Meille esiteltiin nopeasti paikat ja ei muutakun työn makuun heti. Tosiaan tää nursery on niin ikää puutarhurihommia, eli tää mun työpaikka jälleen myy taimia. Meillä on 2x 15min kahvitaukoa eli "smogo" niinkuin täällä tavataan sanoa sekä 30min lounas. Ensimmäisenä päivänä lajiteltiin cabernet sauvignon viinintaimia, sekä esi-istutettiin table grapes taimia, eli niitä perinteisiä syötäviä rypäleitä. Päivä meni tosi nopeasti. Työpäivä kestää 8,5 h, sillä ruokkis on palkaton (7:30-16). Jäi tosi kiva fiilis töistä ja työkavereista, eikä palkkakaan hullumpi $22,5/h eli 15,3 euroa/h.Viiden jälkeen oltiin takaisin hostellilla. Olin jotenkin ihan poikki tästä kaikesta uudesta, ehin jo autossakin nukahtaa hetkeksi. Jussi oli jo hostellilla vastassa, sillä sen työpäivä ei mennyt ihan niin hyvin kun mun. Niillä oli vehkeet hajonnut ja tunnin jälkeen piti palata jo kotiin. Jussi tosiaan tekee piece rate -työtä, eli sille maksetaan työstä mitä se tekee - 25snt per porattu reikä.
 |
| Mein kellokortit |
 |
| Tulipa mustelma töistä, kun hakkasin laatikoita auki |
Päivällisen jälkeen kauheesti olis pitänyt koneella tehdä kaikkea, mutta netti pätki. Klo 18 aikaan on yleensä heikoin nettiyhteys, sillä kaikki on kotiutuneet töistä ja käyttävät nettiä. Sen sijaan mentiin kauppaan - meidän päivien kohokohta! Eväät valmiiksi ja uskokaa tai älkää, nukkumaan klo 21.00.
Hostellissa majoittuu yhteensä 66 ihmistä, joista kaikki käyvät töissä. Omistajalla on tosi hyvät kontaktit paikallisiin farmareihin ja oikeasti haluaa hankkia töitä kaikille mahdollisimman nopeasti. Kellään ei oo ollut mitään huonoa sanottavaa omistajasta saatika hostellista. Meitä on täällä monesta maasta, mutta suurinosa on Briteistä. Löytyy myöskin Italian, Ranskan, Tahitin, Viron, Hollannin ja Saksan vahvistukset.
Puspus,
Mimma
Kommentit
Lähetä kommentti