Viikonloppu Melbournessa

Melbourne by night

Aika Sydneyssä vierähti nopeaan ja viimeinen päivä ennen siirtymistä etelää kohti koitti. Aamulla pakattiin tavarat ja käytiin tekemässä aamupalaa vielä viimeisen kerran. Sen jälkeen tsekattiin ulos ja jätettiin tavarat hostellille säilytykseen. Respassa vielä hetki meni säätäessä kun olivat ottaneet depositin mun tililtä ja sit hyvittänyt sen Mimman laskussa. Tätä eivät sitten huomanneet mulle kertoa niin pääsin lätisemään aiheesta. Lähdettiin vielä kerran rantaa kohti, toiveena oli nauttia meritunnelmasta Bondilla. Matkalla rantaan Mimma ihmetteli miten siltä oli veloitettu niin vähän yöpymisistä, selvisi sitten sekin mysteeri.

Innokkaat matkailijat

Rannalla valitettavasti sää ei meitä tällä kertaa suosinut. Hetken loikoiltuamme jouduttiin myöntymään, ettei tästä rantapäivää saada kun alkoi vettä ropsia päälle. Mentiin take away lounaan kanssa takaisin hostellille ja syötiin vielä ennenkuin otettiin tavarat kantoon ja lähdettiin kohti keskustaa. Päärautatieasemalla saatiin kevennettyä taakkaa matkatavarasäilytyksen ansiosta. Olin koko Sydneyssä olon ajan kuolannut ajatukselle Krispy Kremen donitseista, kun selvisi että kaupungista heidän puotinsa löytyy. Nyt kun kerrankin oltiin asemalla, jonka vieressä se sijaitsee niin pakkohan se oli sinne lähteä käymään.

Onnellinen donitsinmetsästäjä

Valinnanvaikeus on aina pahin!

Ystävämme Christian myös halusi vielä tulla tervehtimään meitä ennenkuin lähdemme kaupungista ja lähdimme yksissä tuumin katsomaan Sydneyn tornia, josta olisi hyvät näkymät yli kaupungin. Oppaamme osasi kertoa, että näköalatasanteen alapuolella on ravintola, jossa ei tarvitse maksaa pääsymaksua ja voisi siemailla olutta samalla. Tästä innostuneena käveltiin kauppakeskukseen, jonka yhteydessä tämä torni sijaitsee. Perillä meille selvisi että ilmaiseen sisäänpääsyyn kuitenkin sisältyy vaatimus että minimilasku on 20 AUD. Tämä ei ollut paha, mutta sisään ei myöskään päässyt flip flopeilla, jotka Christianilla oli jalassa. Asiakaspalvelija kuitenkin asiantuntevasti osasi kertoa, että viereisestä H&M:stä saisi sopivat kengät vain viidellä dollarilla. Jätettiin torni väliin.

Meillä alkoi olla kännyköiden akut vedellä viimeisiään, joten yritettiin kuumeisesti löytyy paikkaa missä olisi pistorasia, mutta sellaista ei tuntunu löytyvän koko kauppakeskuksesta. Chris tiesi lähellä yhden kirjakaupan, jossa oli kahvila, josta sellaiset löytyisi niin lähdettiin sinne. Nautittiin iltapäiväteet ja Mimma sai säädettyä kännykkäliittymäänsä. Jostain syystä meillä oli hieman tunnelma päässyt päivän mittaan kiristymään (olisiko ollut lähtöstressiä) ja tiuskittiin toisillemme, seurauksena oli että Mimmalta pääsi reissun eka itku. Päätettiin lähteä lohduttautumaan kaljalla. Päädyttiin Bavaria ketjun ravintolaan missä oli Happy Hour ja hyvää olutta. Myös siivet oli tarjouksessa ja innostuin niitäkin tilaamaan ja Diablo tason kastike oli oikeesti tulista. Onneks oli kaljaa.

Ei ollut ihan Hookin vertaista!

Oluiden jälkeen piipahdettiin Christianin työpaikalla Apple Storessa ja matkalla törmättiin myös Marimekon liikkeeseen, pakkohan se oli käydä. Christianille jäi matkaan yksi Kivet mukikin. Applen liikkeessä päästiin vielä lataamaan kännyköitä lisää ja nauttimaan kaupungin tähän asti nopeimmasta WiFistä. Tulipahan päivitettyä samalla puhelin ja kaikki appsit.

Marimekon liike Sydneyssä

Aika oli kulunut sen verran nopeeta että oli aika lähteä takaisin asemalle noutamaan tavaroita ja hypätä junaan. Otettiin vielä subit matkaan ja hyvästeltiin Christian, sitten oli aika hypätä yöjunaan kohti Melbournea. Penkit näytti todella pehmeiltä, mutta ei ne sitä kyllä ollut. Konnarit oli aika huumoriveikkoja ja kuulutusten yhteydessä kyllä tarinaa ja vitsiä riitti. Saatiin Mimman liittymä vihdoin toimimaan, joten matka alkoi mukavasti ihmetellen että milloin tolpat riittää nettiin. Akkuhan siinä kului mukavan nopeasti, joten pian pääsikin nauttimaan unista. Onneksi valotkin sammutettiin yön ajaksi.

Juna Melbourneen

Väsyneet reissaajat

Aamulla herättiin Melbournessa South Crossin asemalla ja kylmä ilma pääsi yllättämään, kun Sydneyssä oli saanut nauttia lämpimistä ilmoista. Kyllä se 10 tuntia matkustamista etelään täällä päin maapalloa pääsee yllättämään kylmemmällä säällä. Onneksi rinkasta löytyi päälle myös lämpimämpää vaatetta. Kun yksi perustarve oltiin saatu tyydytettyä niin seuraavaksi piti löytää taas pistorasia. Pyörittiin ympäri asemaa kunnes huomattiin että Hungry Jacksillä oli peräseinällä oikeen monta pistorasiaa rivissä, joten parkkeeratiin sinne. Steissillä oli perjantaiaamuna aika mielenkiintoista jengiä. Mietin et jos sitä hengaisi Helsingissä asemalla noinkin pitkään niin kyllä sitä varmaan sielläkin näkisi jos jonkinlaista kulkijaa.

Kun oltiin saatu akut ladattua niin käytiin ostaan meille paikalliset matkakortit. Ystävällisesti neuvoivat meitä että keskusta-alueella ei sitä edes tarvitse kun ratikat ovat siellä ilmaisia. Mikä positiivinen yllätys! Otettiin kortti kuitenkin kun ajatuksena oli pyöriä vähän laajemminkin kaupungissa kuitenkin. Sitten olikin aika lähteä etsimään meidän hostellia, joka löytyi iloksemme ihan Victoria marketin vierestä. Hostellille tultiin jo suht aikaisin klo 10.30 aikoihin mutta iloksemme päästiin jo tsekkaan sisään. Oltiin varattu 6 hengen dormi. Kun päästiin huoneeseen niin siellä majoittuva tyttö antoi aika yllättyneen ilmeen ja sanoi että tässä on käynyt joku väärinkäsitys. Ilmeisesti heille oli luvattu, ettei huoneeseen tule muita ja hän lähti sitten kanssamme taas respaan selvittämään asiaa. Sekoilusta johtuen meidät upgradettiin omaan kahden hengen huoneeseen, joten oltiin tyytyväisiä. Ovikorttien kanssa oli ylimääräistä säätöä, mutta sekään ei maailmaa kaatanut. Mitä nyt Mimmalla meinas tulla pissat housuun, kun vessaankin piti höylätä ovikorttia.

Meidän hostelli Discovery

Näkymät hostellista ei ollut hulppeat, mutta ei me niitä tultukaan katsomaan

Asetuttiin taloksi ja otin pienet nokoset kun Mimma laittoi itteensä valmiiksi kaupungille. Sen kaveri Rosa oli just lentänyt meitä päivää ennen Melbourneen ja oltiin sovittu treffit. Lähdettiin ratikalla kohti keskustan toista päätä ja tavattiin Flinderin asemalla. Meillä oli jo kaikilla nälkä joten lähdettiin etsimään helppoa lounaspaikkaa. Päädyttiin Vapianoon. Pääsimpähän testaamaan miltä lemppari Diavolo maistuu tällä puolella maapalloa. Tuomio: Parempaa Euroopassa, koska pitsassa käytetty salami on mausteisempaa.

Victoria's Market

Kato tätä leikkuulautaa!

Lounaan jälkeen lähdettiin katsomaan millainen Victoria Market on. Valitettavasti kello oli jo sen verran paljon, että myyjät alko jo laittaa tavaroita pois. Tässä välissä on hyvä mainita että Melbournessa muuten sää vaihtuu koko ajan. Vuorotellen aurinkoa ja sadetta. Aurinko paistoi iloisesti vielä kun astuttiin markkinoille, pian alkoi kuitenkin kuulumaan ropinaa ja ulkona satoikin ihan kaatamalla. Nähtiin vieressä pari eläinkauppaa ja käytiin ihastelemassa siellä taas koiranpentuja. Naapuriliikkeessä oli myös liskoja ja käärmeitä, mutta ne ei saanut ihan samanlaisia reaktioita aikaan. Matka jatkui Shrine of Remembrancelle, joka on pystytetty sotien muistolle. Taas oltiin myöhässä kun olivat jo ehtineet laittaa näköalatasanteen kiinni kun päästiin paikalle. Pyörittiin alueella hetki ja otettiin kuvia ennenkuin matka jatkui taas.

Aurinko paistaa ja vettä sataa

Suomiturret sightseeingillä

Ratikassa ihmeteltiin miksi meillä meni matkakortilta rahaa vaikka oltiin ymmärretty että meidän Myki Explorer kortilla pitäisi päästä eka päivä ilmaiseksi. Lähdettiin sitä sitten selvittelemään lähimmälle asemalle, mutta aspa ei osannut meitä auttaa. Sano että menkää samaan paikkaan mistä ostitte. No mentiin sitten takaisin Southern Crossin asemalle ja siellä ystävällinen rouva selitti meille että se 9 AUD mitä kortille oli jo valmiiksi ladattu on se millä pääsee päivän. Melbournessa on siis julkisissa päivittäinen katto ja vaikka kuinka matkustaisi, niin se ei maksa arkisin yli 9 dollaria eikä viikonloppuisin yli 6 dollaria.

Rosan teki mieli jotain makeaa ja sattumalta aseman kulmalla oli taas Krispy Kreme niin sinnehän me päädyttiin. Tällä kertaa huomasin uutuusmaun Reeses Peanutbutter. Ai että ku oli hyvää! Taas satoi hetken ja kun se laantui niin suunnistettin kohti Eureka Skydeckiä kun sellainen jäi Sydneyssä kokematta. Aurinkokin oli jo ehtinyt laskea joten päästiin kokemaan mahtavat näkymät yli öisen Melbournen. Taas pääsi nälkä yllättämään ja lähdettiin etsimään illallispaikkaa. Päädyttiin yhdelle pikkukadulle, jossa oli useampi ravintola ja nyt meni valinta nappiin kun katsottiin että missä olisi paljon asiakkaita. Ruoka oli tosi hyvää ja sitä oli riittävästi. Tällaisen aterian jälkeen oli hyvä lähteä mahan viereen nukkumaan, varsinkin kun edellisen yön unet oli jäänyt vähän köykäsiksi.

Yarra -joki ja kaupungin siluettia

Jussi Haavisto, Selfieneidot, 2017

Näkymät Skydeckiltä 258 metrin korkeudesta

Launtaina herättiin hyvin nukutun yön jälkeen ja mentiin tsekkaamaan meidän hostellin ilmainen aamupala. Tarjolla oli muroja ja valkoista paahtoleipää marmeladin kera. Mimma lähti samantein takas huoneeseen hakeen kaurahiutaleita ja pähkinäsekotusta. Mää vedin höttöaamupalan. Ruhtinaallisen aamupalan jälkeen lähdettiin kaupungille metsästämään Typo nimistä liikettä, jossa myydään kaikkea kivaa (tyyliin Flying Tiger). Mimma oli luvannut tuoda mukanaan Melbournesta muutaman jutun kaverilleen meidän seuraavaan majapaikkaan. Paikka löytyi, mutta valitettavasti kyseisessä liikkeessä ei ollut niitä juttuja mitä me tarvittiin. Myyjä ohjeisti meidät läheiseen myymälään ja lähdettiin sitten sinne. Välissä otettiin sushit, kun aamupala jäi sen verran kevyeksi niin jaksettiin taas.

Analyysi aamupalan tasosta

Ostosten jälkeen tavattiin taas Rosa ja lähdettiin yhdessä katsastamaan satamaa ja Docklandsin ostaria. Kummassakaan ei oikein ollut nähtävää, satamassa ei ollut mitään erikoista ja ostari oli remontissa. Siitä huolimatta saatiin aikaamme tuhlattua pyörimällä muutamassa puodissa ja etsimällä lounaspaikkaa. Launtaina pelattiin australialaisen jalkapallon AFL liigan finaaliottelu ja haluttiin katsella sitä ja tunnelmaa samalla kun lounastettiin. Paikat tuntui kuitenkin olevan vähissä, joten päädyttiin TGI Fridaysiin hamppareille.

Katseltiin peliä ja odotettiin railakasta tunnelmaa, mutta se tuntui olevan aika laimea vaikka kotijoukkue oli finaalissa. Lopulta peli vielä päättyi heidän voittoonsa, jota ei ollut saavutettu 37 vuoteen, joten odotimme aika isoja kekkereitä kaupungilla. Ylläen kyllä ei ollut torilla tavataan meininkiä vaan kaupunki oli aika hiljainen. Pyörittiin kaupungilla ihmetellen hiljaiseloa ostoksilla, kahvilla ja etsien kivaa paikkaa yksille. Lopulta päädyttiin taas syömään, tällä kertaa pannukakkuja. Saatiin niillä sen verran hyvä ähky aikaiseksi että päätettiin vaan suosiolla lähteä hostellille nukkumaan.

Ostarin maailmanpyörä

Tytöt illan pelitunnelmissa

Pelin seuraamista

Pannukakut Pancake Parlourissa

Viimeinen aamu Melbournessa valkeni hyvin viileenä verraten Sydneyyn ja tuntui että ikkunat myös veti aikalailla. Käytiin nauttimassa ilmaisesta aamupalasta ja pakattiin tavaramme loppuun. Moni muukin oli lähdössä pois samaan aikaan ja respaan saatiinkin kunnon jono aikaiseksi. Saatiin muodollisuudet hoidettua ja lähdettiin asemalle etsimään tavaralokeroa meidän rinkoille, jotta päästäisiin nauttimaan kevyemmin viimeisestä päivästä kaupungilla. Kaikki lokerot tuntui olevan joko varattu tai rikki. Meinasi vähän tulla jo hätä käteen, mutta onneksi toisella puolella asemaa oli runsaasti tilaa.

Päivän tavoitteena oli tutustua enemmän St. Kildan kaupunginosaan, missä Rosa majoittui. Otettiin siis ratikka steissiltä ja suunnattiin sinne. Ensimmäisenä etsittiin lounaspaikkaa koska meillä oli taas nälkä. Kildan kävelykadulta löytyikin kiva bistro, jossa nautittiin kevyt lounas. Matka jatkui paikallisille sunnuntaimarkkinoille, jossa oli tarjolla käsitöitä ja ruokaa. Tytöt löysivät itselleen sormukset ja moni muukin koju herätti kiinnostusta. Seuraavana mentiin katsomaan rantaa, joka oli vieressä. Olimme kuulleet että lähellä voisi olla pingviinejä ja sattumalta osuttiinkin niiden suojelualueelle St. Kilda Pierin vieressä. Jostain syystä ovat halunneet asettua huvivenesataman aallonmurtajan kivien väliin. Paikalla oli paljon muitakin turisteja ja pingviinit piilossa, mutta vilauksia nähtiin.

St Kildan pääkatu

Huvipuisto Luna Parkin sisäänkäynti

Markkinahumua

Siellä se Pingu pilkistää

Sattumalta huomattiin opasvihkosesta, että kuuluisat värikkäät rantakopit sijaitsee Melbournessa Brighton Beachillä, joten matkamme suuntautui seuraavaksi sinne. Ranta oli kaunis ja siellä oli paljon simpukoita rantautuneena. Käveltiin rantaa takaisin kohti kaupunkia ja lopulta kopit tulivat esiin lahden takaa. Ilma ei ollut mitenkään erityisen hyvä mutta silti paikalla oli paljon muitakin turreja ottamassa kuvaa lempikoppinsa kanssa. Suosituin oli tietenkin Australian lipun väreihin maalattu koppi.

Rantakopit Brighton Beachilla
(huomaa miten taidokkaasti muut turisti rajattu pois)

Mimma näyttää posetusesimerkkiä

Meri-ilma teki meidät vaihteeksi nälkäiseksi joten lähdettiin takaisin kaupunkiin metsästämään pizzaa. Päädyttiin Domino's Pizzaan ja hankkittiin kunnon hiilaripöhö pepperonipizzalla ja valkosipulileivällä. Paikan syöntialue oli neljä tuolia ja taso seinää vasten, joten tilalla sitä ei ollut ainakaan pilattu. En tiedä oliko se ne hiilarit vai väsymys, mutta meillä oli ainakin hauskaa. Ruoan jälkeen vielä viimeiset shoppailut ja pörräilu kaupungilla ennen kun oli aika palata asemalle. Mimma sai Frozen Yoghurttia ja nähtiin kiinalainen nainen, joka vinkui kaiuttimeen perinnelauluja. Oli sattumalta Kiinan tasavallan kansallispäivä.

Viiden dollarin pizza

Asemalla ladattiin vielä akut ja kirjoteltiin blogia ennenkuin oli aika hypätä yöbussiin ja kohti uusia seikkailuja puskassa, kuten täällä päin landesta sanotaan (bush).

Matka kohti Milduraa alkaa!

//Jussi