Autonretale meinaa pilata suunnitelmat

Tiistaina Jussin ja suurimman osan hostellin asukkaista hipsiessä töihin pakkasin vikatkin kamani ja tsekkasin itseni ulos Sunraysia Hostellista. Fiilikset oli niin oudot. Nyt se Mildurakupla alkaa puhjeta. Diana ja Audrey on jo lähtenyt ja nyt on mun vuoro.

Mun sänky tyhjillään

Rinkan kans odotellaan check-outia

Johanna tuli hakemaan mua niille evakkoon. Jussilla on vielä pari päivää töitä. Lähdettiin Merbeiniin kaupan kautta. Johannalla oli sopivasti vapaapäivä, niin chillailtiin päivä yhdessä. Pestiin mun pyykit ja tehtiin lounasta. Tiistai oli tosiaan pyhäpäivä, sillä sillon oli Melbourne Cup ravitapahtuma. Don ja sen isä katsoi tv:stä hurmiossa raveja ja me nukahdettiin Johannan kans päiväunille.. haha, niin paljon kiinnosti. Illalla Donin vanhemmat valmistivat meille dinnerin. Oltiin tehty Johannan kans piirakka jälkkäriksi. Don ja Donin isä antoi kaikkia vinkkejä meidän master plan roadtripille. Tuli muutenkin puhuttua paljon Australiasta ja Suomesta. Metsästys- ja aseenkantoluvat on aikalailla samanlaiset täällä Victorian osavaltiossa kuin Suomessakin. Säännökset kuitenkin vaihtelee osavaltioittain aika paljonkin. En meinannut uskoa korviani, että black fella eli aborginaali ei tarvii mitään lupia. Ne saa metsästää vaikka kilpikonnan jos haluaa. Niillä on ihan eri meininki kun ei-aborginaaleilla. Heidän valtakuntaansa eli Arnhem Landiin tarvitsee ei-aborginaalit myös luvan, jos sinne haluaa mennä.

Mansikka-mustikkapiiras

BBQ Donin vanhempien luona

Keskiviikkona Johanna meni töihin ja jäin niille hengailemaan. Koko päivä (ja melkein koko datakin puhelimesta) meni tulevia päiviä suunnitellessa. Tavataan Hanna ja Roosa 14.11 Adelaidessa. Meillä on siis 11.-14.11 aikaa tehdä mitä halutaan. Mulla oli kartat ja Australiakirjat nokan edessä. Puhelin kävi kuumana kaikista luetuista artikkeleista ja googlehauista. Meillä oli ensin aikeissa ajaa Adelaideen Barossa Valleyn kautta, joka olisi aivan matkan varrella. Barossa Valley on erittäin kuuluisa viineistään ja olisi vierailun arvoinen. Toisaalta 3 päivää voi olla liikaa Barossalle, joten mulla alkoi silmät harhailemaan Great Ocean Roadin suuntaan. Tulispahan testattua autokin samalla, että mitä se kestää. Great Ocean Road sijaitsee tosiaan Melbournen ja Adelaiden välissä (n. 1000km).

Aamupalalovee

Johannan saavuttua töistä lähdettiin näköalapaikalle, joka on alueen korkein kohta. Sieltä löytyi myös portaat, joten tehtiinpä siinä treenikin samalla. Koitin katsoa tarkkaan eucalyptuspuita, josko siellä olis joku ollut kotona, mutta turhaan. Ehkä vielä joku päivä tapaan koalan.

Alueen korkein kohta. Aika tasaista on.

Eucalyptuspuussa ei ollut ketään kotona

Illallisen jälkeen käytiin hakemassa auto hostellin parkista. Don oli sopinut tutun autokorjaajan kanssa, että hän tsekkaisi sen seuraavana päivänä. Toista kertaa ajoin autoa Australiassa. Johanna sano, että huomaa et oon ajanut ennenkin autoa. Eihän tässä muuta olekaan, kun vasemmanpuoleinen liikenne, joka aiheuttaa aivopieruja. Kun oon kääntymässä risteyksessä oikealle, katon takaa että tuleeko autoja vaikka tietenkin edestä pitää katsoa.. Ehkä mun aivot vielä tottuu, ahahah, että turvallista ajoa vaan!

Ilta meni mukavasti Lemmikkien Salaista Elämää katsellessa

Torstaina jäin taas kämpille Johannan lähtiessä töihin. Olin saanut Jussilta läppärin mukaani, joten kirjottelin ahkeraan rästiin jääneitä blogikirjotuksia sekä pläräsin läpi GoPro-videoita. Siinä se päivä taas hujahti MTV:n pauhatessa taustalla. Valmistauduin myös iltaan, sillä oltiin sovittu hostelliporukan kanssa jäähyväisillallinen. Johanna heitti mut hostellille, sillä Don oli viemässä autoa myöhemmin tsekattavaksi. Nakattiin avaimet Donin farmille. Pääsin ihastelemaan rypäleiden määrää mitä niillä on Merbeinissä ja niitähän on! Tammikuussa alkaa sesonki, eli sillon on meinaan sitä rypälettä! Oli hassua mennä takas hostellille, mutta ihana nähdä kavereita. Meillä oli aikeissa kävellä keskustaan syömään meksikolaiseen ravintolaan, mutta osa tuli töistä vasta klo 19 niin päädyttiin läheiseen Noodle World –ravintolaan. Ruoka oli maukasta ja seura mitä parhainta! Oli haikea jättää kaverit taakse, mutta ei sitä tiedä koska sitä taas kohdataan.

Donin farmilla

Bella

Hostellilla ennen läksiäisdinneriä

Douglasin palkkakuitti. Työnimike: Sucker. (De-suckering)

Donilla ja Johannalla ei ollut niin hyviä uutisia autoon liittyen. Se on aivan paska. Moottorin jäähdytin on täysisusi, hyvä jos oltais edes Adelaideen päästy tällä rotkolla. Jarrupalatkin oli vaihtamatta, vaikka myyjä näin lupasi tehdä. Onni onnettomuudessa vietiin se tsekattavaksi. Tästä lystistä pitää kuitenkin maksaa itsensä kipeeksi. Mielummin näin, ettei jäädä tien päälle. Oon kuullut jo niin monta kauhutarinaa Australian erämailla kadonneista roadtrippaajista, että ei kauheesti houkuttele jäädä syötiksi tien varteen.

Siitä puheen ollen.. Illalla tv:stä tuli Wolf Creek kauhuelokuva, joka kertoo kolmesta reppureissaajasta roadtripillä Länsi-Australiassa – tietenkin perustuen tositapahtumiin. Don ja Johanna oli sitä leffaa jo hehkuttanut aikaisemmin, että mun pitää katsoa se.. nyt oli kuulemma mun happy day, kun se tuli tv:stä! Mun onnekseni Johanna nukahti ja Donillakin aikainen aamu, enkä todellakaan jäänyt yksin katsomaan kyseistä leffaa, niin en joutunut näkemään mitään kamaluuksia. Sain nukkua yöni rauhassa.

Perjantaina koitti Jussin uloskirjautuminen hostellista. Alustavasti oltiin suunniteltu, että hakisin Jussin aamulla ja lähdettäisiin Lindemann’sin viinitilalle esittelykierrokselle. Auton ollessa korjaamolla, ei lähdetty yhtään minnekään. Johannalla oli aamuvuoro ja lupasi heittää mut hostellille Jussin seuraksi. Ei siinä ihmeempiä, hengailtiin Douglasin ja uuden belgialaisen asukkaan kanssa päivä. Yllättävän nopeaan se lopulta meni. Johanna nappasi meidät mukaansa työvuoronsa päätteeksi ja palattiin Merbeiniin.

Kevyt kenttälounas

"Ostin kun halvalla sain" (13,5€)

Tarkan markan mies laskee hilujaan

Meidän iloksi Don ja Johanna oli nauhottanut Wolf Creekin, joten katsottiin se porukalla. Puolet elokuvasta katsoin tyynyn takaa, näin silti ihan tarpeeksi. Kamala elokuva. Kiva lähteä seikkailemaan Australian outbackiin ton leffan jälkeen. No, onhan sitä Perun vuoristosta ja viidakostakin selvitty. Autokin pitäisi saada kuntoon. Kyllä tää tästä!

Haettiin auto korjaamolta – jäähdytin ja jarrut kunnossa. Olin myös toivonut, että saataisiin takaluukku kuntoon ja toiveeni toteutui! Lyötiin $600 tiskiin ja saatiin auto takaisin. Paluumatkalla käytiin vielä tankilla ja olin kovin ilahtunut bensan halpuudesta (~0,93€/L). Sitä iloa ei kauaa kestänyt, sillä huomattiin tankin vuotavan. Koitettiin tavoittaa meidän korjaajaa vielä jos hän olisi voinut tsekata tankin, mutta hän ei ollut enää työmaalla. Ajettiin auto Donille ja Johannalle, ei sitä voinut siihenkään jättää. Tankki ei enää vuotanut pihassa tai myöhemmin illalla, joten päätettiin startata aamulla Great Ocean Roadille.

Sitä ennen syötiin vielä mehevä illallinen. Don grillas herkkuja meille, mun ja Johannan tehdessä salaattia. Saatiin vielä vikat vinkkivitoset reissun päälle. Johanna ja Don on kyl ollu suuri apu, ei tiedä missä oltaisiin ilman niitä. Pelkkää lovee ja iso kiitos! Onneks ei tarvinnut hyvästellä sen kummemmin, kyllähän me vielä nähdään, puspus!