We have a car!

Tällanen kaara ostettiin sunnuntaina

Perjantaiaamu alko loistokkaasti matkalla töihin. Tiet on vähän pomppusia välillä ja siks on vaikeeta juoda vettä ajon aikana. Pysähdyttiin valoihin ja ajattelin, et nyt Mimma, nyt on sun aika juoda vettä! Avasin isosuullisen vesipulloni ja join tyytyväisenä, kunnes lähdettiin valoista ja kaikki vedet tuli mun rinnuksille ja nenään. Luulin jo hetken, että hukun siihen paikkaan, kun joka tuutti oli täynnä vettä. Olis siinä ollu tapa kuolla, jos porkkanaan voi tukehtua niin voi kyllä veden juominenkin olla vaarallista. No, ainakin heräsin ja Fabio vieressä sai hyvät naurut. En sit juonu enää loppumatkalla.. En sen takia, että pelkäsin käyvän samalla tavalla, vaan siksi että kaikki vedet oli jo siltä matkalta juotu. Eiköhän se vesi imeydy rinnuksiltakin..??

Töissä siirryttiin heti Robinvaleen esi-istuttamaan. Ensimmäisen smogon jälkeen siirryttiin takaisin Eustoniin työpaikalle. Siinä loppupäivä menikin mukavasti saksien ja sitoen oksia. Päivän kuumin puheenaihe oli illan Halloween bileet. Osa oli suunnitellut puvustusta jo elokuusta asti. Toisinkun meikämanne, joka ei kauheemmin Halloweenista välitä, ehkä juuri siksi kun siihen en oo kasvatettu siihen. Mää oon enemmän nuutipukkisukupolvea, silloin kuin kaikki jenkkilän humputukset ei ollut vielä saapunut Suomeen. Joulun jälkeen tammikuussa käytiin aina kiertämässä naamiasasut päällä koko Kiikan kylä. Käykö ketään enää nuutipukkeilemassa?? Jenkeissä 2012 ja Perussa 2014 pääsin kuitenkin mukaan Halloween -hapatukseen, eli en ollut kuitenkaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Päästiin töistä tuttuun tapaan jo klo 15, sillä perjantai! Olin aika innoissani tästä päivästä, sillä oltiin sovittu hostellin omistajan kanssa, että tänään vaihdan huonetta. Työpäivän jälkeen keräsin kimpsut ja kampsut – Viron tytöt ja Jussi tuli auttamaan mua kantamisessa. Huikkasin heipsut edellisille kämppiksille ja siirryin huoneeseen 3, poolin äärelle. Olo oli helpottunut ja onnellinen. Kamat jäi levälleen kun Jokisen eväät, sillä tytöt tahto lähteä heti kaupoille. Jussi tuli myös mukaan ja haettiin pari koria mun tavaroille, iso eväsrasia (jotta saadaan herneet likoomaan huomista hernekeittoa varten!!) ja tietty viiniä, olutta, illan herkkuja ja ruokatarvikkeita. Kotiin päästyä skoolattiin, kulturellisti muovimukeistä inkivääriolutta, mun muuton kunniaksi! 

Tytöt oli ostanut kasvovärejä illaksi, ja päättänyt oman käden oikeudella, että pukeudutaan ufoiksi. Ei muutakun töttöröt päälaelle ja ufomeikki naamaan. Hiuslakkaa metsästin tovin hostellilta, kellään ei tuntunut olevan. Kunnes muistin yhen punkkaripojan. Kävin koputtamassa ovella ja voi kyllä, sieltä löytyi lakkaa. Se tatina piti tukan mintissä. 

Jussi ei ollut varma miksikä pukeutua

Täti Monika -look ei miellyttänyt Jussia tarpeeksi

Ilta meni jotenkin niin nopeaan, että ei ehditty syömään mein halloween herkkuja edes. Bilebussi saapui taas pihaan, joka vei meidät ilmaiseksi keskustaan. Bussissa raikui perinteiseen tapaan Beatlesin Twist and Shout yhteislauluna. Chattailtiin ja tanssittiin tovi Settsissa, josta jatkettiin matkaa Domsiin vielä tanssimaan lisää. Siellä tulikin tanssittua pää märäksi. Kotiin kanakebabin kautta, ja tietysti haluttiin vähän virkistäytyä altaassa raskaan illan päätteeksi. Siellä tovi polskittuamme hypättiin kuumaan suihkuun ja alettiin syömään halloween herkkuja, mitä Audrey oli leiponut. Ne oli kuitenkin ihan hirveitä. Sokeri oli unohtunut. Ajatus on kuitenkin tärkein. Haha! Oceane tuli meidän luo yöksi sillä Lotan peti oli vapaana. Juoruttiin tyttöjen kanssa itsemme uneen. 

 

Aamulla herättiin kauheaan ukkosmyrskyyn ulkona. Ukkonen jyrähteli ihan kohdalla. Chillattiin huoneessa ja kuunneltiin tuulen ja sateen ääniä. Auton omistaja laittoi mulle viestiä, että auto on korjattu ja katsastettu - valmis ostettavaksi. Sovittiin, että tavataan huomenna autonostomerkeissä. Kokkailtiin lounaaksi hernekeittoa. Siinä menikin mukavasti 2-3h. Päivä meni muutenkin vaan lörpötellessä ja chillaillessa. Tulipa myös varoitustekstari myös hostellin omistajalta, että enää ei saa hyppiä altaaseen yöllä. Naapurihotelli oli valittanut melua. Tekstiviesti lähetettiin kaikille naisasukkaille hostellissa, sillä tarkkaa tietoa ei tainnut olla ketä altaassa oli.. hihi. Herkuteltiin vielä Halloween-herkuilla illalla, sillä Julia oli tehnyt suklaakuorrutteisia omenoita. Seuraavan päivän eväät tehtyämme, tajuttiin lähteä nostamaan rahaa autoa varten. Autokauppiaan pitäisi tulla hostellille pian töistä saapumisen jälkeen, joten piti vähän ennakoida. Vähän jännitti, että miten saadaan nostettua $1700 kerralla, kun  ei ollut mitään hajua että mikä nostoraja meidän kortilla on. Ensinnäkään nää ei taida tuntea sanaa nostoraja, sillä kone raksutti iloisesti saman tien rahat pihalle. Oltiin tosiaan sovittu lopulliseksi hinnaksi $1700, sillä hän teki autoon vaaditut korjaukset (tai ainakin sanoi tehneensä) ja katsastutti auton (roadworthy certificate). 

Sunnuntaiaamuna koitti taas työpäivä. Kutsutaan sunnuntaita maanantai vol. 1’ksi, sillä maanantai on maanantai vol 2. Eka työaamu uudessa huoneessa. Oli yllättävän helppoa herätä, kun tytöt kans kömpi samaan aikaan ylös (ollaan samassa työpaikassa Lotan ja Dianan kanssa). Audrey herää hieman meidän jälkeen. Työpäivä oli hidas ja puuduttava. Koko päivä oltiin sisällä sitomassa ja saksimassa oksia. Kuultiin myös, että työt käy vähiin ja tulevana perjantaina olis meidän vika työpäivä. Se saikin taas ajatukset rullaamaan, että mitäs sitä sitten keksis.

Kotona vedettiin hernekeitot naamaan ja odotettiin auton saapuvan. Vähän jännitti, että onko auto nyt sit oikeasti kunnostettu. Kaverilla oli kuitenkin kaikki tarvittavat paperit mukana. Haluttiin vielä koeajaa auto, sillä viimeksi kuului vähän epämääräistä ääntä, kun ajettiin pomppuista tietä. Lotta oli meillä koeajajana, sillä ei Jussin kanssa kumpikaan oltu vielä ajettu vasemmanpuoleista liikennettä Australiassa. Viime kerran ajoin vasemmanpuoleista liikennettä Bahamalla skootterilla. (Joku saattaa muistaa vielä aupair blogista tarinan?) Kukaan ei kuitenkaan kertonut siellä olevan vasemman puoleinen liikenne, niin ajoin oikealla puolella ahahha. Hengissä selvittiin. End of story. Äänet autosta oli kadonnut ja kaara näytti kaikin puolin hyvältä, joten oltiin tyytyväisiä. Audrey oli röyhkeän hyvä autokaupoissa, kysyi kaikkia kysymyksiä ja potki renkaita. Oli tainnut ennenkin ostaa autoa. Tehtiin kaupat ja lyötiin kättä päälle. Raha ja auto vaihtoi omistajaa ja allekirjoitettiin kuitit. Auto on mun nimissä, katotaan mihin sen kans vielä joudutaan, ehehe! Piti heti soittaa iskälle whatsapp-puhelu ja kertoa uutiset!

Ilta menikin sitten suunnitellessa tulevaa. Meillä on nyt auto joten voidaan toteuttaa meidän master plan. Hanna ja Roosa on saapumassa Australiaan n. viikon päästä. Meillä on yhteisiä roadtrip suunnitelmia, joten ei haittaa, että työt loppuu. Päivät vaan pitää lyödä lukkoon ja se on sit menoa! Jussilla kuitenkin on vielä viikko pidempään töitä, kun mulla – täytyy katsoa miten kaikki sumplitaan. Ei veljeä nyt voi jättää rannallekaan ruikuttamaan. Hih! Ilta meni googlaillessa kaikkea. Päätin, että maksan enää viikon vuokran ja siirryn sit Johannan majataloon. Diana repäs ja buukkas lennot Vietnamiin viikon päähän ja Audrey oli kans päättänyt lähtevänsä Melbourneen. Kaikki tuli jotenkin niin hyvään saumaan, sillä hostellielämä ei olis ollut yhtään niin kivaa ilman näitä tyttöjä.

Mildura kuittaa.

xxx,
Mimma