Reissaamista Outbackissa

Toinen yö Ulurulla alkoi miellyttävämmin, sillä teltta oli huomattavasti viileämpi kuin ekana iltana. Saatiin hyvin unen päästä kiinni, kunnes alkoi ukkosmyrsky ja kaatosade. Kävipä siinä mielessä, että kuinka hyvin $12-arvoinen teltta kestää vettä, kun sitä tulee kuin saavista kaatais. Oli parempi vaan sulkea silmät takaisin ja jatkaa unia. Aamulla meillä oli herätys 5:00. Teltta oli yllättäen suht’ kuiva, hieman nihkeä. Lähdettiin katsomaan kivelle auringon nousua. Leirinnässä taivas oli vielä kirkas ja pilvetön, kansallispuiston alueelle päästyämme kuitenkin sumupeitto oli taivaan verhona. Sunrise view -tasanteella meitä odotti joukko pettyneitä turisteja, jotka olivat kamerat käsissään valmiina kuvaamaan auringon ensisäteet Ulurulla. Sitä ei valitettavasti saanut filmille kukaan sinä aamuna.

Suunnattiin Culture Centerin parkkipaikalle odottamaan sen aukeamista ja syömään samalla kuivaa aamupalaa. Culture Center oli nopeasti kierretty. Roosa pisti elämän risaiseksi ja osti $5 dollarin aamukahvin. Klo 8 starttasi ilmainen opastettu kävely kivenjuurella. Meillä oli aboriginaaliopas kertomassa tarinoita. Kierros oli hieman ristiriitainen. Toisaalta meistä tuntui, että hän ylpeänä halusi kertoa meille heidän kulttuuristaan ja historiastaan, kun taas hetken päästä hän tokaisi, ettei voisi meille kuitenkaan kertoa enempää asiasta. Kierrettiin opetushuone, keittiö sekä seremoniatila. Alueella oli myös pyhäalue, jota ei saanut kuvata. Alue oli viitoitettu selvästi, silti aasialaisturistit ottivat kilpaa kuvia toisistaan kyseisellä alueella. Oppaan puheesta saattoi haistaa lievästi inhon länsimaalaisia kohtaan, kun hän kertoi länsimaalaisten ihmisten ja kulttuurin tulosta alueelle. Esimerkkinä hän mainitsi tienviitat teiden varsilla, tavan syödä lounasta sekä työn, joka ei anna tarpeeksi tilaa heidän omalle kulttuurilleen. He eivät saa töistä kuin 5 päivää seremoniavapaata, vaikka seremoniat kestävät useamman kuukauden. 

Kiipeäminen oli kielletty matalien pilvien takia

40-50 -luvulla turistit alkoivat valua Ulurulle, silloin siellä ei ollut mitään määräyksiä tai säännöksiä. He saivat tehdä mitä lystäsi - telttailla pyhillä alueilla ja rötöstellä mielin määrin. Ulurua oli mainostettu kiipeilypaikkana. Aboriginaalit oli siirretty pois Ulurulta toisiin kyliin, jotta turistit saivat tulla ihmettelemään tätä kiveä. Kuitenkin aboriginaalien ollessa tyytymättömiä Ulurun kohtaloon, asiat alkoivat muuttua. Nykyään osa alueista on suljettu kokonaan turisteilta, lisätty ohjeistuksia sekä suositeltu, että kivelle ei kiivettäisi. Tavoitteena on sulkea kiipeäminen kokonaan. Yli 35 ihmistä on kuollut koittaessaan kiivetä kivelle.

Kierroksen jälkeen lähdettiin takaisin leirintään tekemään oikeaa aamupalaa. Päivä alkoi kuumeta nopeaan ja suunnattiin poolille virkistäytymään. Siinä menikin päivä mukavasti grillaten kinkkua 39 asteen paahteessa. Haluttiin päästä pikkuhiljaa eroon meidän ruokavarastosta, joka painaa kotterossa ja vie tilaa. Kokattiin siis aikainen illallinen leirinnässä, meidän jo olemassa olevista aineksista, lopputuloksena linssitomaattipasta. Ensimmäisestä illasta oppineena ei enää syöty silloin kun ötökkäsirkus oli alkamassa. Meillä oli 3-päivän passi Ulurulle, joten vikana iltana ei päästy enää alueelle auringonlaskun aikaan. Sen sijaan haettiin pari skumppapulloa ja mentiin meidän leirintäalueen näköalapaikalle nauttimaan viimeisen kerran kivimaisemasta. Vaihdettiin pari sanaa myös norjalaisen opiskelijaporukan kanssa, joka saapui kuvaamaan auringonlaskua.

Korkattiin eka pullo leirinnässä

Toinen näköalapaikalla

Aurinko laski Kata Tjutan taakse

Pohjoisterritoriossa on tiukemmat alkoholisäännökset, koska aboriginaalit on alkoholisteja (that’s what they say...) Olihan ne ensimmäisetkin aboriginaalit aamulla klo 10 oluella, jotka nähtiin Kulgerassa matkalla Ulurulle. Ulurun alueella ei ollut ainuttakaan alkoholimyymälää, mutta ravintolat myivät alkoholia ulos. Sisäänkirjauksessa saatiin alkoholin ostolupalappu, jolla estetään paikallisten alkoholin ostaminen. Se tuli aina esittää alkoholiostoksen yhteydessä.

Vika yö Ulurulla alkoi mitä parhaiten. Ilta viileni nopeasti ja uni tuli simmuun miltein heti. Oltiin jo totuttu heinäsirkkojen soittoon ja ötököiden ropinaan, kun ne putoaa puusta teltan päälle. Mutta eipä oltu totuttu meidän uusien naapureiden lasten huutoon, joka alkoi klo 10 jäljestä illalla. (Kyllä, nukuttiin sillon jo). Onneksi lapset rauhottui jossain vaiheessa ja saatiin taas unen päästä kiinni. Pitihän sitä jotain kuitenkin olla vikan yön kunniaksi!

Aamuaurinko paisteli meidän herätessä

Aamulla työnnettiin leiri autoon ja jatkettiin matkaa kohti Alice Springsiä aamupalan jälkeen. Kaikessa rauhassa köröteltiin rekan perässä, kunnes tuli pitempi suora ja valmistauduin ohitukseen. Olin aika liki rekkaa siinä vaiheessa, kun yhtäkkiä rekan alta lentää valtava rengas. Todennäköisesti vararengas. Saan just ja just koukattua vastaantulevien kaistalle (onneksi ei tullut ketään vastaan). Sydän pomppasi kurkkuun. Oltaisiin oltu Hannan kanssa ihan rutussa, jos se rengas olis lasiin lävähtänyt. Rekka senkun jatkoi matkaa onnellisesti. Me otettiin aikalailla välimatkaa eikä lähdetty enää ohittamaan. Seurattiin sitä seuraavalle huoltoasemalle. Oli kuski kuitenkin tainnut huomata renkaan lentävän (vaikka oli 3-osainen rekka), sillä hän kierteli ympäri rekkaa tutkien renkaita ja kurkkien rekan alle. Meinattiin mennä morottamaan, että meinattiin just kuolla, mut ei sit viititty juroina suomalaisina. Käytiin pissalla ja vaihdettiin kuskia ennen kuin jatkettiin matkaa.

Alice Springs ei näyttänyt yhtään niin pahalta mitä meitä oli peloteltu. Toki suurinosa väestöstä oli aboriginaaleja, jotka on mun mielestä ehkä vähän pelottavan näköisiä. Ne tuntuu vaan hengailevan ilman kenkiä ostareilla tai puistoissa pullopussin kanssa ja huutelevan ohikulkijoille. Meillä oli kuitenkin mukava maijoitus. Saatiin auto taas oven eteen parkkiin ja uima-allas löytyi myös. Käytiin mäkkärissä lounaalla, ja tulipa todettua ettei koskaan enää tarvii tilata salaattia sieltä. Käytiin kaupassa hakemassa illallistarvikkeita, sillä motellilta löytyi iso keittiö. Päiväbisseä ei saatu, sillä kaljakauppa oli kiinni. Aukes vasta klo 14, johtuen varmaankin alkoholisäädöksistä Pohjoisterritorion osavaltiossa. Eipähän saa aamulla ostettua tasoittavaa.. Tyydyttiin sitten ostamaan limut poolille. 

Illalla kun oltiin saatu tarpeeksemme altaasta ja vesileluista, lähdettiin kaupungille nostamaan rahaa meidän yhteiseen matkakassaan sekä tankkaamaan auto. Kätevää pitää yhteistä kassaa, kun tulee autoa tankattua sen verran usein (tässä vaiheessa oli jo 2233km takana). Tytöt ja Jussi jäi vielä himoitsemaan bisseä, joten lähdettiin vielä hakemaan iltajuomia. Alkoholimyymälän edessä oli poliisipartio pitämässä vahtia. Mulla oli kipeä olo illalla, joten join teetä ja otin flunssalääkettä. Saattoipa olla auringon pistos. Ilta menikin nauttien viileästä motellihuoneesta ja wifistä. Hannan reseptillä valmistettiin illalliseksi thaikanakeittoa. Uni maittoi, kun sai nukkua teltan sijaan sängyssä.

Aamulla taas reippaina pompattiin ylös kukon laulun aikaan. Aamupalan jälkeen oltiin valmiita lähtemään seuraavaan leirintään, Renners Springsiin. Se olisi puolivälissä Alice Springsiä ja Darwinia (n. 669km Alicesta). Matka taittui yllättävän nopeasti aavikkoa katsellen, nähtiin vaeltavia lehmiä ja aaseja matkan varrella sekä paholaisen kivekset (Devils Marbles). Ihmettelin, että mitä tien varressa olevat pienet hiekkakasat olivat, mutta niiden kasvaessa mitä pohjoisempaan ajettiin tajuttiin niiden olevan termiittien pesiä. Oltiin jo klo 14 perillä. Katsottiin sitä leirintäaluetta vähän kieroon. Ei ollut aidattu alue ja suoraan pikatien varressa. Plus paikka oli tietenkin keskellä aavikkoa, joten siellä ei olisi ollut mitään tekemistä koko päiväksi. Päätettiin yhteistuumin, että matka jatkuu vielä eteenpäin ja otetaan majoitus muualta. Rahoja ei saatu takaisin, mutta se nyt oli vain $10 per nassu. 

Aamiainen nassuun, että jaksaa reissata

Tie on kevyt

Termiitinpesiä

Matkaevästä - hummustelu on kivaa

Devils Marbles - Pyöreitä kiviä silmän kantamattomiin ja metsäpaloa

Renners Springs lähestyy ja metsäpalo

Renners Springs Camping - ei kauhean kiireinen

Renners Spring - baari

Renners Spring - Jussi ja kanaset

Matarankassa (407km myöhemmin) meillä oli taas nettiyhteys, joten alettiin katsomaan majoitusta, auringon laskuun oli n. tunti aikaa. Mataranka näytti vähän autioituneelta kylältä ja paikallinen huoltoasema ei antanut parasta kuvaa paikallisista asukkaista, joten tavoiteltiin Katherineen yöksi (106km päässä). Valitettavasti Katherinen hotellit oli netistä jo mennyt. Päätin piruuttani pirauttaa ekaan hotelliin minkä booking.com antoi loppuunmyydyksi. Huonehan sieltä löytyi ja vielä edullisemmin kuin netissä oli hinta ollut. Taas matka jatkui ja päästiin hyvin perille vaikka ilta alkoi jo hämärtää.

Aurinko alkaa painua pehkuihin

Paikallinen kinkkilä

Heitettiin tavarat kämpille ja lähdettiin kiinalaiseen ravintolaan hakemaan illallista. Ei saanut meiltä pisteitä, mutta kyllä sitä söi ennemmin kun selkäänsä otti. Tuli siinä samalla googlailtua, että Katherinessa on kaunis vesiputous (Katharine Gorge). Meillä olikin seuraava päivä aikaa mennä tutustumaan kyseiseen paikkaan, sillä oltiin jo sen verran lähellä Darwinia.

xxx
Mimma