BUNDABERG

Lähdettiin aikaisin aamulla ajamaan kohti Bundabergiä, sillä ei tiedetty, että mitä siellä meitä odottaa. Oltiin varauduttu siihen, että tehtäisiin perehdytys työhön heti, koska haluttiin aloittaa työt niin pian kuin mahdollista. Ajomatkalla käytiin läpi sekalaisia tunteita. Matka kohti tuntematonta Bundabergia oli alkanut. Huonot arvostelut Bundabergin farmi- ja työhostellimarkkinoista ei auttanut asiaa. Lompakko oli kuitenkin sitä mieltä, että se täydennystä tarvitsisi.

Työhostelli sijaitsi aivan Bundabergin ytimessä. Sisäänkirjauksessa oli heti lieviä ongelmia, sillä meidän varausta ei löytynyt ja henkilökunta oli muutenkin vähän pihalla. Ohi kulki myös hostellin asukkaita, jotka olivat tulleet juuri töistä. He huikkasivat ”don’t do it,” ennen kuin jatkoivat matkaansa huoneisiinsa. Tuli vähän sellainen olo, että mihin sitä oikeen ollaan ryhtymässä. Ei kuitenkaan peruutettu varausta kehotuksista huolimatta. Ei muutakun avaimet kouraan ja etsimään huonetta, sillä meillehän ei esitelty paikkoja. Löydettiin yläkerrarsta ovi, joka täsmäsi meidän avaimen numeroon, mutta ovi ei aukea. Käytiin respassa vielä kysymässä, että onhan meillä varmasti oikeat avaimet. Takaisin ylös runkuttamaan ovea. Lopulta meidän naapurit Irlannista tuli tarjoamaan auttavaa kättä ja kertoivat miten oven saa auki. Lukot oli hieman vanhoja ja kepuleita. Olihan se meidän hostelli ihan kamala, mut kaikkeen sitä ihminenkin voi tottua.

Federal Hostel by night

Hostellin käytävältä

Mahtipontinen huoneemme

Säilytysboxit kylmiöön

Kuivaruokalokerot

Keittiö, juuri siivottuna. Yleensä se oli KAAOS.

Kylmiö

Hintaan sisältyi myös paska netti, johon sai aina kuitilla tunnukset..

Meillä piti olla 6-hengen huone, mutta olikin 4-hengen, josta saatiin tietysti pulittaa hieman lisää ($252/viikko, kuljetukset töihin kuitenkin sisältyi hintaan). Toisaalta oltiin loppujen lopuksi tyytyväisiä, sillä saatiin olla siellä kolmistaan. Respa toi meille tyynyt ja peitot huoneeseen, sekä liudan paperityötä. Meidän tuli palauttaa paperityöt respaan myöhemmin iltapäivällä, jotta meidät saadaan kirjattua työnhakuun. Huone oli tosi pieni, sillä oli ainoastaan sängyt, yksi kaappi ja roskis. Ei ilmastointia. Meillä oli jaettu parveke muiden huoneiden kanssa, joten saatiin ainakin läpivetoa huoneeseen. 35C kuumuudessa kyllä kaipasi ilmastointia.. lämpötila ei laskenut paljoa yön aikana joten pää märkänä sai nukkua. 

Eka päivä menikin paperitöitä tehdessä ja niitä samoja papereita sai täyttää tän kahden viikon aikana moneen otteeseen, sillä ”joku” aina hukkasi ne. Suoritettiin netissä myös työvalmiustesti, joka piti läpäistä ennen kuin pääsi käsiksi työhön. Loppuilta menikin sitten työvaatteita metsästäessä. Hanskoja sai hakea ihan kaupungin laidalta asti, sillä keskustan K-Martista oli hanskat loppuunmyyty. Taitaa olla joku muukin hanskojen etsijä kaupungissa.. heh. Illalla tuli vielä respasta puhelu, että meille löytyikin tuntipalkallinen työ – bataattien poimiminen. Saatiin siis unohtaa sitruunan poiminta – toistaiseksi. Illalla aina tsekattiin ilmoitustaululta oman nimen kohdalta töihin lähtöaika sekä erikoisvaatimukset päivälle.

Aamulla oltiin skarppina jo odottamassa kyytiä 15min ennen lähtöä (toista se olikin sitten parin päivän päästä, kun viime minuuteilla juostiin bussiin). Hostellilta lähti aina bussit töihin listan määräämänä aikana. Ekana päivänä kyllä jännitti, että mitä tuleman pitää. Saavuttiin työpaikalle, joka oli pieni vaja eikä ketään missään. Pian joku oli trukilla kärräämässä laatikoita. Ihmeteltiin vähän, sillä ei näytä sellaiselta paikalta missä poimittaisiin bataatteja. Sisällä huomattiin, että laatikoissa oli paprikoita ja että oltiin tultu tosiaan pakkaamaan paprikoita bataatin poimimisen sijaan. No mikäs siinä, työ kuin työ. Hankaluuksia aiheutti (aasialainen) työnjohtaja, jolla oli erittäin huono englanti. Päivän päätteeksi meidät ohjaistettiin autoon osoittamalla sormella ja sanomalla ”car”. Istuttiin autoon, eikä tiedetty mihin oltiin menossa. Päädyttiin tomaattipakkaamolle, jossa pomo ihmetteli, että miksi me ollaan siellä. Ei tietenkään osattu siihen mitään vastata. Kaiken kukkuraksi tomaatinpakkauskone oli hajonnut ja bussi tuli hakemaan meidät takaisin hostellille.

Esimerkkiä meidän työlistoista

Innokkaana ekaa päivää töihin..

Bussissa väsynyttä porukkaa

Muka bataattimaa!

Seuraavalle päivälle meidät laitettiin kuitenkin sitruunakoulutukseen ja ehkäpä päästäisiin poimimaankin päivän päätteeksi. Aamulla ennen herätystä joku koputtaa oveen. Ajattelin unissani, että joku naapuri tekee jäynää ja herättelee töihin lähtiessään. Koputus voimistuu ja hoipertelen unisena ovelle. Siellä on yksi työntekijöistä, joka tokaisee että nyt olis bataatin pakkausta tarjolla. Vastattiin, että mielellämme mennään kaikki poimimaan sitruunoita, joten ei kiitos. Mies alkoi vähän herpaantumaan, ja sanoi että jos me ei päätetä että kuka meistä lähtee, niin hän päättää – jonkun on pakko mennä. Siinä sitten kirjoitettiin vessapaperiin nimikirjaimet ja vedettiin hatusta. Arpaonni suosi Roosaa ja hän lähti 10 min varoitusajalla töihin bataattipakkaamoon. Me jäätiin Hannan kanssa hoomoilasina sänkyihin kököttämään, että mitä just tapahtui. Meillä oli rutkasti aikaa vielä ennen töihin lähtöä, joten nautittiin hitaasta aamusta ja syötiin aamupalaa kaikessa rauhassa. Mein piti kävellä läheiselle hostellille, jossa sitruuanpoimintakoulutus tapahtuisi. Mentiin jo hyvissä ajoin, ihan vaan varmuuden vuoksi. Ovet oli lukossa eikä ketään näkynyt missään. Istuttiin siinä rappusilla, kunnes joku mies tuli kyselemään että mitäs ollaan vailla. Sanottiin, että tultiin sitruunanpoimintakoulutukseen. Mies oli vähän kummissaan ja lupasi kysellä asiaa, joltakin joka tietäisi asiasta enemmän. Hänestä ei sen koommin kuulunut. Kello oli jo vierähtänyt 30 min kurssin alkamisesta.. alettiin jo ihmetellä ja soitettiin meidän hostellille, että mitäs täällä nyt tapahtuu. Kukaan ei sielläkään tiennyt. Noh, hyvin alkoi tääkin taas. Oltiin n. 45 min odoteltu niin ovesta ulos ryntää nainen ja sanoo, että anteeksi että kesti – nyt mennään! ...mutta minne?

Saavuttiin bussilla sitruunafarmille. Oltiin vähän epäileväisiä, sillä eihän meillä nyt ollutkaan koulutusta. Onneksi pian selvisi, että koulutus tapahtuu paikan päällä ja meillä ei olisi mitään hätää. Tuli myös huomattua, että ei niitä sitruunoita niin vaan poimita. Piti olla puuvillaiset hanskat, joilla sai käsitellä sitruunoita. Tietynlaiset sakset, jonka terän piti osoittaa poispäin sitruunasta puusta leikattaessa. Sitruunamitta, jolla mitattiin sitruunan olevan tarpeeksi iso poimittavaksi. Sitruuna ei saanut pudota maahan. Sitruunaa ei saanut tiputtaa keräyspussiin eikä –astiaan. Keräyspussi ei saanut olla liian täynnä. Keltaiset sitruunat eivät kelvanneet, ne tuli heittää maahan (tai omaan reppuun, heh). Sitruunaöljy ei saanut haista, muuten pomo tietäisi, että niitä on turmeltu.

Sitruunanpoimintakoulutusta

Ennen kuin päästiin poimimaan, meillä oli tikapuutesti, eli piti näyttää hallitsevansa tikapuut. Lopulta saatiin varusteet ja päästiin poimimaan. Poimiminen tapahtui parittain, eli oltiin Hannan kanssa sitruunatiimi. Päivä meni suht nopeasti, pomo kierteli tarkastamassa meitä poimijoita (meitä oli PALJON! Niin kuin sitruunapuitakin). Naapuririvin pojat sai kokoajan noottia, sillä heillä jäi ylälatvoihin paljon hedelmää poimimatta. Ihmeteltiin, että miten heillä oli jo kaksi kokonaista astiaa kerättynä kun meillä oli vasta yksi. Syy selvisi. Pojat tiputteli sitruunoita latvoista maahan ja toinen keräsi talteen sekä keskittyivät tarkemmin alaoksien hedelmiin, jolloin astiat täyttyivät nopeampaa. Me poimittiin tunnollisesti koko puu tyhjäksi. Päivän päätteeksi meillä oli kaksi astiaa täynnä, eli $180 per naama (ennen veroja)! Päivä tosiaan päättyi silloin kuin aurinko alkoi laskea. Oltiin puol 8 maissa hostellilla, sillä ei mahduttu bussiin ja piti hypätä yhden työntekijän kyytiin, jonka piti hoitaa asioita ennen kuin vei meidät. Oltiin rikki illalla, mutta aamulla sama homma jatkui.

Sitruunapuut oli komeissa riveissä

Meille ei enää koittanut kolmatta sitruunapäivää, sillä mut siirrettiin macadamiaan ja Hanna nyt kierteli millon missäkin. Olin pukenut ohjeistuksen mukaisesti, sillä olin menossa pakkaamaan. Mitä vielä, pellolle mut vietiin. Bussissa oli myös toinen suomalainen tyttö, jolta koitin hieman kysellä, mutta oli myös hänenkin eka päivä. Oltiin ainoat tytöt koko työmaalla. Päästiin pellon laitaan, niin työnjohtaja kysyi multa, että oonko ennen tälläista nähnyt (näytti vasaraa). Tokaisin, että tottahan toki. Siinä sitten ensimmäiset 4h hakkasin ranskalaisen pojan kanssa rautakeppejä (macadamia puiden suojia varten) kuivaan savimaahan. Otinpahan pojilta ja työnjohtajalta luulot pois, sillä samaan aikaan kuin raskalainen työkaveri hakkas 2 riviä maahan, niin mää olin jo hakannut 5 riviä. Sana oli myös kiirinyt, sillä pomon tullessa allekirjoittamaan soppareita mein kanssa, se kysyi että kumpi meistä tytöistä oli aamulla näyttänyt pojille, että kuinka vasaraa käytetään. Hohoho. Työnkuvana oli tosiaan asentaa sprinklereitä ja laittaa suojia macadamiapuille. Tehtiin 11h päivää, josta ei myöskään ollut mainintaa. Evääthän oli vaan varattu 8lle tunnille. Eipä siinä kuumuudessa kyllä nälkä edes tullut. Töissä oli rento meininki ja siinä sujui mukavasti 6 päivää, kunnes peltoprojekti saatiin valmiiksi. Vikana päivänä työnjohtaja antoi mulle tölkin rommikolaa ja sanoi, että hyvää syntymäpäivää! Olihan se tietysti Bundabergin rommia. 

Macadamiapellolla

Suojia tuli taiteltua pari tuhatta myös..

Koiruus kävi meitä välillä ilahduttamassa pellolla

Ennen istuttamista puilta revittiin "suckerit" pois, eli puun varttamiskohdan alapuolella kasvavat lehdet 

Onks tää se työmiehen rusketus?

Pienellä selvisin

Happy Birthday to me!

Eka viikko meni tosiaan vaan töihin keskittyessä, toisella viikolla ote alkoi vähän jo lipsua ja istuttiin hostellin pubissa töiden jälkeen oluella. Tuli sitä viihteelläkin pari kertaa käytyä ja synttärit juhlittua! Synttäreistä puheen ollen.. Pakkasin silloin cantaloupe meloneita 12 tuntia. Olin aivan rikki päivän jälkeen ja päätin, että sinne en palaa. Selkä oli aivan jumissa, sillä pakkaustaso oli hitusen liian matala ja 12 tuntia kun tekee kiertoliikettä kyyryssä – ai että! Tytöt oli järkännyt mulle yllärin huoneeseen kun tulin töistä. Oli musiikit ja lahjat ja kaikki! Olivat myös maininnut koko hostellille, että mulla on synttärit sillä onnitteluja ja haleja sato joka suunnasta. Käytiin syömässä ulkona ja otettiin pari lasillista. Tytöillä oli kuitenkin aamulla töitä (Hanna joutui mun tilalle pakkaamaan cantaloupea.. hih). Sillä välin mää kävin hemmottelemassa itseäni.

Cheers!

Extempore dinneri

Raflaan sai ottaa omat juomat mukaan, mutta piti pitää pöydän alla.. kuinkas poikien kävi...

Team Finland

Tasottavilla

Darramättöö

Hanna paloi töissä mustien trikoohousujen läpi ihan huolella...

ai ai ai ...

Synttäripäivän työpaikka, meloonia piisas sano kiikkalaine

Ensimmäinen ja viimenen kerta meloonipakkaamossa

Päivä tarvitsi viiniä

Tän siitä saa kun kysyy brittipojilta suosituksia ravintolaan

Olipahan ainakin meloonia sit seuraavana päivänä aamupalaksi..

Muut oli töissä ja mää...

Aika Bundabergissä alkoi loppua ja pari työpäivää oli jäljellä. Ensin viikunafarmilla Hannan kanssa (josta palkka tuli vasta tänään, $30 bonuksen kera, sillä odoteltiin kärsivällisesti palkkaa) ja toisena päivänä ”kotifarmilla” (eli jonkun kotona) trimmaamassa puita. Viikunan nesteet poltti jalkoihin palovammoja ja trimmaamisesta tuli kunnon mojovat rakkulat. Onneks sit alkoi kuitenkin loma! Valmistauduttiin tyttöjen kanssa lähtöön mm. pakkaamalla laukkuja, vierailemalla Bundabergin rommitehtaalla, käymällä poikien kanssa bissellä, shoppailemalla, hukkaamalla Roosan avaimet (jotka olikin mun avaimet, kukaan ei tiedä miten tässä näin kävi). Pääasia oli että avaimet löytyi (Hannan sängystä).

Viikunoita pakkaamassa

Pomo anto meille pari siiderit töiden jälkeen

Farmarin lapset esitteli meille niiden pelit ja laitteet

Viikunoita kotiinviemiseksi

Jaksoi sitä vielä työpäivien jälkeen kokkaillakin

Puskat kotifarmilla seuraavana päivänä..

8 tunnin puskien leikkaamisen jälkeen...

Poikain kanssa joenrannassa

Opossumi meinas viedä puhelimen kädestä

Bundabergin rommitehdas!

Joulupukki on kyllä viitteliäs, kun ehti ruokakaupassakin auttamaan joulun alla

Roosa haki joulun tunnelmaa jouluvanukkaasta...

...joulu pilalla. Pahaa ku mikä.

Joulusiivous kotteroon

Viimeinen ehtoollinen Bundabergissä

Bundaberg tiivistettynä: 12 tehtyä farmipäivää, $2 122 tienestit, hauskoja tuttavuuksia, paskaisemmat vaatteet kuin ne olivat ennen hostellin pesukoneeseen laittamista, opossumit, tuhat moskiiton puremaa, farmirusketus ja yksi vuosi lisää.

Heippa Bundy! Ehkä näemme vielä.

Mimma