Seilausta ja vaellusta Pohjoisessa
Aamulla odottelin bussia aamupalan jälkeen respassa. Saksan tytöt nappas kanssa bussin samana aamuna, mutta eri suuntaan. Olin varannut yhden yön reissun Ha Long Baylle. Bussia ei kuitenkaan kuulunut. Lopulta joku jäbä tuli huutelemaan Mitjamia (kuten nää tykkää lausua mun nimen). Hyppäsin mopedin kyytiin ja se heitti mut bussille. Istahdin ainoalle vapaalle paikalle englantilaisen jäbän viereen. Oli mukava jutella niitä näitä. Hän oli reissannut myös syyskuusta asti, mutta palaamassa Englantiin tässä kuussa. Bussissa meni sellaiset hikiset 4 tuntia, ennen kuin päästiin satamaan.
Retken järjestäjät tuntu olevan aivan yhtä pihalla kaikesta, kun me retkeläiset. Eteenpäin vaan sano mummo lumesa! Ryhmä jakaantu moneen kertaan eri ryhmiin. Lopulta me löydettiin ehkä se oikea paatti ja mein oikea ryhmä. Porukka oli melko kansainvälistä - kanadalaista, englantilaista, ruotsalaista, hollantilaista, korealaista ja vietnamilaista. Hyttijako oli myös epäselvä, koska kukaan ei tiennyt, että mitä oli buukannut eikä myöskään järjestäjät tienneet mistään mitään. Mut laitettiin tän samaisen enkkujäbän kanssa samaan hyttiin, koska oltiin vikat ja mitään muuta ei ollut enää jäljellä. Aika pikkukottero se hytti oli, mutta kyllä sopu tilaa antoi.
Maisemat oli mahtavat, vaikka olikin pilvistä. Meillä oli lounas laivassa heti alkutekijöiksi, jonka jälkeen saatiin valmistautua kajakkiretkelle ja uimaan. Ketään ei tainnut tarkentua uimaan, mutta kajakit meni kuin kuumille kiville. Oli mahtavaa kajakoida niissä maisemissa. Tietenkin mun GoPro oli heittäytynyt hepuliksi, eikä pelittänyt (kiitos vielä Jarnolle vinkistä, nyt toimii). Olis saanu hienoa matskua Ha Long Baylta. Laivassa hädin tuskin tuli vettä, joten kauheen kauaa ei suihkuteltu kajakkeilun jälkeen. Illalla, kun dinneri oli nautittu, musat lähti soimaan täysillä ja ilmaista kaljaa sekä “cocktailia” tuotiin pöytään. Ilta kului pöytäjalkkista pelaillen ja tikkaa heittäen. Ennen puolta yötä olin jo pedissä. Friikkasin vähän, sillä peti oli ihanan kostea ja tunkkanen. Eikä siinä vielä kaikki. Joku itikka puras mua samantien kun siihen istahdin. Myrkytin koko mein hytin hyttyssuihkeella, hyvä kun henkeä sai, mutta eipä kukaan enää pureksinut.
Aamupalan jälkeen mentiin uudestaan kajakoimaan, mutta eri paikkaan. Tällä kertaa päästiin luoliin. Oli aika jännää, siellä olis mennyt pidempikin aika tutkiskellessa. Takaisin laivalla meillä olikin heti jo check-out ja vaihdettiin laivaa. Osa jatkoi yöpymään saarelle. Me muut mentiin toiseen laivaan kokkauskurssille. Opeteltiin pyöräyttämään kevätrullia. Oli aika herkullisia, sillä ne oli sitten myös osana meidän lounasta. Meidän pöydässä istunut korealainen tarjosi vielä jälkkäriksi mangoa, jota oli ostanut edeltävänä päivänä torilta. Nautiskeltiin vielä loppumatka kannella maisemista. Onneksi paluumatkan bussi olikin väljempi, niin sai istua yksin leveästi. Päiväunet maistui, sillä mulle oli tulossa pitkä päivä. Mulla oli pari tuntia Hanoissa aikaa, ennen kuin nappasin uuden bussin Sa Paan, vaeltamaan.
Ehdin käymään kaupungilla pyörähtämässä dinnerillä, mutta menin jo hostellille hyvissä ajoin odottamaan noutoa Sa Pan bussille. Tälläkään kertaa ei tullut noutaja ajoissa, mutta luotto oli kova, sillä tulihan ne viimeksikin lopulta. Respa alkoi hieman hermostua, kun olivat jo 20 minuuttia myöhässä. Puhelinsoiton jälkeenkään mulle ei kerrottu mitään, hymyiltiin vaan. Aavistin kyllä jotain, sillä yhtäkkiä respa tarjoaa mulle ilmaiseksi banaania ja inkivääriteetä. Menee toiset 20 minuuttia ja joku saapuu hakemaan mua. Ei muutaku mopon selkään. Siinä matkalla sitten selviää, että he olivat unohtanut mut ja mun bussi oli jo lähtenyt. Mut vietiin paikallisbussiin, joka oli täynnä. Kuski tai rahastaja ei kumpikaan puhunut englantia. Istuin lattialla (puoltoista tuntia) ennen kuin ensimmäiset kyytiläiset poistuivat bussista ja sain heidän paikkansa. Bussi saapui Sa Paan etuajoissa, n. klo 3:20. Mua piti olla joku vastassa, mutta eipä ollut. Onneksi olin saanut puhelinnumeron matkaan mukaan ja pirautin kyseiselle henkilölle. Hän veti sikeitä onnellisena eikä jaksanut tulla hakemaan. Pyysi ottamaan taksin.. mutta mullahan ei ollut mitään hajua, että minne. Eikä kaverin aksentista saanut tarpeeksi selvää. Lopulta annoin taksikuskille puhelimen ja hyppäsin kyytiin. Kaveri tuli ulos maksamaan taksin ja menin hotelliin sisälle. Hotelli oli täynnä, joten en saanut huonetta. Peiton sain ja nukuin respassa 3 tuntia ennen aamupalaa. Ei menny ihan niinku Strömsössä.
Aamupala kuitenkin maistui ja vaihdoin vaellukseen sopivat vaatteet päälle. Ajattelin ottaa kaiken irti tästä reissusta vaikka alku olikin kankea. Meitä oli viiden hengen ryhmä ja opas, jonka kanssa lähdimme vaeltamaan riisiviljelmien keskelle. Opas kertoi riisinviljelystä ja paikallisesta elämästä kylissä, joita ohitimme vaelluksella. Maisemat oli mageet. Riisipeltoa oli silmänkantamattomiin. Paikalliset naiset kävelivät samaa matkaa meidän kanssa ja auttoivat apua tarvitsevia jyrkänteillä tai hyppyä vaativissa puron ylityksissä. Tiesin niin jo siinä vaiheessa, että niillä olisi oma lehmä ojassa.. 12 kilometriä tuli käveltyä ekana päivänä, puolessa välissä meillä oli lounastauko. Silloin myös naiset hyökkäsi meidän kimppuun kuin vihaiset ampiaiset. Kovasti halusivat kaupata tavaraansa. Sorruin sitten ostamaan pikkupussukan ylihintaan yhdeltä naiselta. Hän varmasti tarvitsi sitä rahaa enemmän kuin minä.
Reppuun olin pakannut vain kaiken tarpeellisen yhtä yöpymistä varten, sillä majoitus oli pienessä kylässä paikallisten luona. Epäilen kyllä, että siinä talossa ketään oikeesti asui, mutta maistuvaa ruokaa meille tekivät! Meidän lisäksi siellä majoittui 10 muuta turistia. Joki virtasi aivan talon nurkilla, joten käytiin virkistäytymässä vaelluksen jälkeen siellä. Tutustuttiin hyvin meidän ryhmän kesken; 57v entinen malli Los Angelesista, 19 ja 27v opiskelijatytöt saksasta ja 50v insinööri Englannista. Juttu lensi ja tarinat vaihtui - hauska porukka! Mentiin petiin vasta lähemmäs klo 00:00.
Meidän oli tarkoitus nukkua siskonpedissä 15 hlön kanssa. Eräs ranskalainen nainen oli kovassa räkätaudissa, joten LA-mami ei pitänyt ajatuksesta, että joku räkisi samassa tilassa kun hän nukkuu. Ymmärtäähän tuon, ei kukaan halua tulla reissullaan kipeäksi. Hän oppi yksityishuoneen lisähinnalla ja vaati meidät tytöt myöskin nukkumaan sinne. Kolme patjaa siirrettiin meitä varten huoneeseen, joten saatiin hieman yksityisyyttä sekä oma vessa ja suihku! Sehän oli luksusta. Meillä oli myös parveke. Aamulla kelpas herätä niihin maisemiin. Vesibuffalot tallusti parvekkeen alla ja ohut sumukerros peitti vuoria auringon paistaen ensimmäisiä säteitään.
Nautittiin aamupalaksi pannukakkuja ja tuoretta ananasta, jonka jälkeen vaellettiin vielä 5 kilometriä riisipeltojen ja bambumetsien läpi lounaspaikalle. Siitä alkoikin jo sitten paluumatka Hanoihin, ensin tilataksilla Sa Paan laittaan tavarat kasaan ja bussille. Matkanjärjestäjä palautti mulle 15 dollaria, eli kolmasosan reissusta epäonnistuneen startin myötä. Ajattelin, että en saisi mitään palautuksia.. Aasia kun on mitä on. Positiivinen yllätys. Mulla oli yksi yö buukattu Hanoissa, että saisin nukuttua kunnolla yöni ennen kuin matka jatkuisi alas etelään. En viitsinyt napata heti seuraavaksi lähtevää yöbussia.
Terkut tällasista maisemista tällä kertaa!
Mimma
 |
| Ihanat retket, vaikka välillä olikin vastoinkäymisiä |
Retken järjestäjät tuntu olevan aivan yhtä pihalla kaikesta, kun me retkeläiset. Eteenpäin vaan sano mummo lumesa! Ryhmä jakaantu moneen kertaan eri ryhmiin. Lopulta me löydettiin ehkä se oikea paatti ja mein oikea ryhmä. Porukka oli melko kansainvälistä - kanadalaista, englantilaista, ruotsalaista, hollantilaista, korealaista ja vietnamilaista. Hyttijako oli myös epäselvä, koska kukaan ei tiennyt, että mitä oli buukannut eikä myöskään järjestäjät tienneet mistään mitään. Mut laitettiin tän samaisen enkkujäbän kanssa samaan hyttiin, koska oltiin vikat ja mitään muuta ei ollut enää jäljellä. Aika pikkukottero se hytti oli, mutta kyllä sopu tilaa antoi.
 |
| Ensin sää näytti lupaavalta |
 |
| Mutta kyllä ne pilvet sieltä valtasi taivaan |
 |
| Mein deluxe hytti |
Maisemat oli mahtavat, vaikka olikin pilvistä. Meillä oli lounas laivassa heti alkutekijöiksi, jonka jälkeen saatiin valmistautua kajakkiretkelle ja uimaan. Ketään ei tainnut tarkentua uimaan, mutta kajakit meni kuin kuumille kiville. Oli mahtavaa kajakoida niissä maisemissa. Tietenkin mun GoPro oli heittäytynyt hepuliksi, eikä pelittänyt (kiitos vielä Jarnolle vinkistä, nyt toimii). Olis saanu hienoa matskua Ha Long Baylta. Laivassa hädin tuskin tuli vettä, joten kauheen kauaa ei suihkuteltu kajakkeilun jälkeen. Illalla, kun dinneri oli nautittu, musat lähti soimaan täysillä ja ilmaista kaljaa sekä “cocktailia” tuotiin pöytään. Ilta kului pöytäjalkkista pelaillen ja tikkaa heittäen. Ennen puolta yötä olin jo pedissä. Friikkasin vähän, sillä peti oli ihanan kostea ja tunkkanen. Eikä siinä vielä kaikki. Joku itikka puras mua samantien kun siihen istahdin. Myrkytin koko mein hytin hyttyssuihkeella, hyvä kun henkeä sai, mutta eipä kukaan enää pureksinut.
 |
| Lounasta, simpukoita en uskaltanut maistaa.. |
 |
| Ruotsin tytöt kajakilla |
 |
| Piti myös maistaa paikallista olusta |
 |
| Dinneribuffa oli aika hyvä! |
 |
| Hämärä alkoi vetään verhoa päälle |
 |
| Tonkkakaupalla ilmaista olutta |
 |
| ja kamalaa cocktailia (fantaa ja vodkaa) |
Aamupalan jälkeen mentiin uudestaan kajakoimaan, mutta eri paikkaan. Tällä kertaa päästiin luoliin. Oli aika jännää, siellä olis mennyt pidempikin aika tutkiskellessa. Takaisin laivalla meillä olikin heti jo check-out ja vaihdettiin laivaa. Osa jatkoi yöpymään saarelle. Me muut mentiin toiseen laivaan kokkauskurssille. Opeteltiin pyöräyttämään kevätrullia. Oli aika herkullisia, sillä ne oli sitten myös osana meidän lounasta. Meidän pöydässä istunut korealainen tarjosi vielä jälkkäriksi mangoa, jota oli ostanut edeltävänä päivänä torilta. Nautiskeltiin vielä loppumatka kannella maisemista. Onneksi paluumatkan bussi olikin väljempi, niin sai istua yksin leveästi. Päiväunet maistui, sillä mulle oli tulossa pitkä päivä. Mulla oli pari tuntia Hanoissa aikaa, ennen kuin nappasin uuden bussin Sa Paan, vaeltamaan.
 |
| Näihin maisemiin voisi herätä useemminkin |
 |
| Instant noodles aamupalaksi :D |
 |
| Mein laivakööriä |
 |
| Laivanvaihdos lahdella |
 |
| Kevätrullien pyöräytys |
Ehdin käymään kaupungilla pyörähtämässä dinnerillä, mutta menin jo hostellille hyvissä ajoin odottamaan noutoa Sa Pan bussille. Tälläkään kertaa ei tullut noutaja ajoissa, mutta luotto oli kova, sillä tulihan ne viimeksikin lopulta. Respa alkoi hieman hermostua, kun olivat jo 20 minuuttia myöhässä. Puhelinsoiton jälkeenkään mulle ei kerrottu mitään, hymyiltiin vaan. Aavistin kyllä jotain, sillä yhtäkkiä respa tarjoaa mulle ilmaiseksi banaania ja inkivääriteetä. Menee toiset 20 minuuttia ja joku saapuu hakemaan mua. Ei muutaku mopon selkään. Siinä matkalla sitten selviää, että he olivat unohtanut mut ja mun bussi oli jo lähtenyt. Mut vietiin paikallisbussiin, joka oli täynnä. Kuski tai rahastaja ei kumpikaan puhunut englantia. Istuin lattialla (puoltoista tuntia) ennen kuin ensimmäiset kyytiläiset poistuivat bussista ja sain heidän paikkansa. Bussi saapui Sa Paan etuajoissa, n. klo 3:20. Mua piti olla joku vastassa, mutta eipä ollut. Onneksi olin saanut puhelinnumeron matkaan mukaan ja pirautin kyseiselle henkilölle. Hän veti sikeitä onnellisena eikä jaksanut tulla hakemaan. Pyysi ottamaan taksin.. mutta mullahan ei ollut mitään hajua, että minne. Eikä kaverin aksentista saanut tarpeeksi selvää. Lopulta annoin taksikuskille puhelimen ja hyppäsin kyytiin. Kaveri tuli ulos maksamaan taksin ja menin hotelliin sisälle. Hotelli oli täynnä, joten en saanut huonetta. Peiton sain ja nukuin respassa 3 tuntia ennen aamupalaa. Ei menny ihan niinku Strömsössä.
 |
| Istuin ekat 1,5 h keskikäytävällä edessä |
Aamupala kuitenkin maistui ja vaihdoin vaellukseen sopivat vaatteet päälle. Ajattelin ottaa kaiken irti tästä reissusta vaikka alku olikin kankea. Meitä oli viiden hengen ryhmä ja opas, jonka kanssa lähdimme vaeltamaan riisiviljelmien keskelle. Opas kertoi riisinviljelystä ja paikallisesta elämästä kylissä, joita ohitimme vaelluksella. Maisemat oli mageet. Riisipeltoa oli silmänkantamattomiin. Paikalliset naiset kävelivät samaa matkaa meidän kanssa ja auttoivat apua tarvitsevia jyrkänteillä tai hyppyä vaativissa puron ylityksissä. Tiesin niin jo siinä vaiheessa, että niillä olisi oma lehmä ojassa.. 12 kilometriä tuli käveltyä ekana päivänä, puolessa välissä meillä oli lounastauko. Silloin myös naiset hyökkäsi meidän kimppuun kuin vihaiset ampiaiset. Kovasti halusivat kaupata tavaraansa. Sorruin sitten ostamaan pikkupussukan ylihintaan yhdeltä naiselta. Hän varmasti tarvitsi sitä rahaa enemmän kuin minä.
 |
| Maisema hotellilta aamun sarastaessa |
 |
| Vaellus starttasi Sa Pan kylästä |
 |
| Kylästä pois päästyämme aukesi mahtavat maisemat |
 |
| Riisiviljelmiä oli joka puolella |
 |
| Paikallinen nainen perinneasussa |
 |
| Kyä oli meinaa sähkötkin vedetty vuorille |
 |
| Talon rakennus alkutekijöissä |
 |
| Possu ottaa elpaa kuralätäkössä |
 |
| Leikkiviä lapsia polkumme varrella |
 |
| Pikkupossut oli ihania! |
 |
| Kuvassa vasemmalla näkyy majoituspaikkamme |
Reppuun olin pakannut vain kaiken tarpeellisen yhtä yöpymistä varten, sillä majoitus oli pienessä kylässä paikallisten luona. Epäilen kyllä, että siinä talossa ketään oikeesti asui, mutta maistuvaa ruokaa meille tekivät! Meidän lisäksi siellä majoittui 10 muuta turistia. Joki virtasi aivan talon nurkilla, joten käytiin virkistäytymässä vaelluksen jälkeen siellä. Tutustuttiin hyvin meidän ryhmän kesken; 57v entinen malli Los Angelesista, 19 ja 27v opiskelijatytöt saksasta ja 50v insinööri Englannista. Juttu lensi ja tarinat vaihtui - hauska porukka! Mentiin petiin vasta lähemmäs klo 00:00.
 |
| Inkivääriteetä sitrunaruoholla tervetuliasteenä |
 |
| Talo tarjosi myös pientä snäkkiä, ranut oli itsetehtyjä |
 |
| Pulahdus joessa |
 |
| Illallinen, jota oli ainakin riittävästi |
 |
| Talon isäntä tarjosi meille innoissaan riisiviiniä, jota he kutsuivat nimellä "happy water" |
 |
| Iso perhonen lensi riisiviiniastiaa, eikä meinannut aluksi päästä lentoon enää. Pienellä avustuksella kaveri saatiin matkaan. |
Meidän oli tarkoitus nukkua siskonpedissä 15 hlön kanssa. Eräs ranskalainen nainen oli kovassa räkätaudissa, joten LA-mami ei pitänyt ajatuksesta, että joku räkisi samassa tilassa kun hän nukkuu. Ymmärtäähän tuon, ei kukaan halua tulla reissullaan kipeäksi. Hän oppi yksityishuoneen lisähinnalla ja vaati meidät tytöt myöskin nukkumaan sinne. Kolme patjaa siirrettiin meitä varten huoneeseen, joten saatiin hieman yksityisyyttä sekä oma vessa ja suihku! Sehän oli luksusta. Meillä oli myös parveke. Aamulla kelpas herätä niihin maisemiin. Vesibuffalot tallusti parvekkeen alla ja ohut sumukerros peitti vuoria auringon paistaen ensimmäisiä säteitään.
 |
| Aamunsarastus oli mahtava |
 |
| Tällainen aamupala tällä kertaa |
Nautittiin aamupalaksi pannukakkuja ja tuoretta ananasta, jonka jälkeen vaellettiin vielä 5 kilometriä riisipeltojen ja bambumetsien läpi lounaspaikalle. Siitä alkoikin jo sitten paluumatka Hanoihin, ensin tilataksilla Sa Paan laittaan tavarat kasaan ja bussille. Matkanjärjestäjä palautti mulle 15 dollaria, eli kolmasosan reissusta epäonnistuneen startin myötä. Ajattelin, että en saisi mitään palautuksia.. Aasia kun on mitä on. Positiivinen yllätys. Mulla oli yksi yö buukattu Hanoissa, että saisin nukuttua kunnolla yöni ennen kuin matka jatkuisi alas etelään. En viitsinyt napata heti seuraavaksi lähtevää yöbussia.
 |
| Kylällä mua huvitti tämä pyörätuoli |
 |
| Ja instant noodle soppaa lounaaksi :D |
Terkut tällasista maisemista tällä kertaa!
Mimma
Kommentit
Lähetä kommentti