Uudet tuulet puhaltaa - välilasku Singaporessa
Pientä jännitystä oli ilmassa. Olin matkalla tuntemattomaan. Yksin. Ensimmäistä kertaa lähden sololomalle, jos Kreetan reissua ei lasketa. Olin silloin nuori ja huoleton. Nyt vanha ja noh, vieläkin huoleton. Toisaalta oli tosi vapauttava tunne. Ei oo kenestäkään riippuvainen, voi tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Lensin Melbournesta Singaporeen, missä mulla oli 15 tunnin vaihto. Olin laittanut viestiä yhdelle paikalliselle vaihtarikamulle Itävallan ajoilta, josko hänellä olisi aikaa treffata illalliselle tms. Vernice oli innoissaan siitä, että olin tulossa Singaporeen. Kovin usein eivät saa vieraita länsimaista. Maahantulossa ei ollut mitään ongelmaa ja rinkkakin oli kirjattu suoraan Hanoihin, Vietnamiin, joten ei tarvinnut huolehtia matkatavaroista. Vernice oli mua jo kentällä vastassa nimikyltin ja vesipullon kanssa.
Vernice lainasi mulle paikallista julkisenliikenteenkorttia, joten oli halvempaa matkustaa julkisilla. Suunnattiin kohti keskustaa, missä treffattiin hänen ystävänsä. Jade oli tulossa armeijan palveluksesta iltalomille. Singaporessa on pakollinen armeija 2 vuotta. Kierreltiin Waterfront aluetta, jossa sijaitsee Singaporen symboli Merlion, sekä pilvenpiirtäjät. Unohtamatta kuitenkaan Marina Bay Sands Hotellia, jossa sijaitsee yksi maailman korkeimmista (kerroksessa 57) infinity uima-altaista. Pienen kävelykierroksen jälkeen treffattiin vielä Vernicen vietnamilainen poikaystävä Tri ja jatkettiin matkaa dinnerille. Yksi keskustan kaduista suljetaan aina illaksi, jotta street food ravintolat voivat levittää pöydät ja tuolit kadulle. Ihmisiä alkoi virrata paikanpäälle illan hämärtyessä. Pääsin maistamaan paikallisia ruokia; sataykana- ja lihavartaita maapähkinäkastikkeella, grillattua miekkakalaa, rojak (vähän kaikkea sekaisin), riisikakkua, grillattua rapua sekä fritaarettuja kalmareita. Lisukkeena oli paikallista salaattia ja paistettua riisiä. Kyytipoikana toimi sokeriruokojuoma. Paikka oli tosi tunnelmallinen ja viihtyisä. Ruoka mitä mahtavinta. Mun suosikki oli satay-vartaat ja miekkakala. Tietenkään mun ei annettu maksaa mitään, pikemminkin loukkaannuttiin, kun yritin tuputtaa rahaa.
Illallisen jälkeen kävin vessassa. Valitettavasti olin jättänyt tavarat Vernicelle siksi aikaa, eli ei ollut edes puhelinta mukana. Järkytys. Lattiassa oli vaan reikä ja paikka jaloille, missä kyykätä. Onneks ei ollut ripuli. Hehe. *Koputtaa puuta.* Olin toki nähnyt kuvia ja kuullut kavereilta, että tällasia on. Itse en ollut päässyt kokeilemaan aikaisemmin. Kysäsin sitten Vernicelta, että onko kaikki vessat sellaisia Singaporessa ja Vernice sai kikatuskohtauksen, sillä ainoastaan vanhemmat paikalliset käyttävät näitä vessoja. Yleensä perimmäisin koppi on ilman istuinta, kun kaikki muut istuimen kanssa. Tietysti ujona suomalaisena olin mennyt perimmäiseen koppiin. Heheh..
Jatkettiin kierrosta Marina Squarelle eli kunnon turrealueelle. Siellä oli kuitenkin mahtava vesivaloshow, joka oli kerännyt porukkaa yleisöksi asti. Etsittiin istumapaikat ja istuttiin alas, juuri ajoissa, sillä esitys oli alkamassa. Mieletön show, musiikkineen päivineen. Esityksen jälkeen käveltiin sillalle ihailemaan maisemaa toisesta näkökulmasta.
Durian hedelmä on todella suosittu Singaporessa, joten he olisivat halunnut maistattaa sitä mulle. Valitettavasti siihen hätään ei löytynyt muutakuin durianjäätelöä. Tarjosivat vielä mulle jälkkäriksi jätskinkin. Odottavaisin katsein mua katsottiin kun maistoin jäätelöä. Mun mielestä se oli hyvää, ei nyt mikään lemppari, mut hyvää. Reaktio ihmetetty, sillä he olivat varmoja etten tykkäisi siitä. Se hedelmä on kuulemma hirvein ikinä. Tiedä sitten?
Sain muutenkin aimoannoksen tietoa elämästä Singaporessa ja paikallisesta kulttuurista. Singapore on todella pieni monikulttuurinen valtio, missä eri kansallisuudet yhdistyvät. He kokevat, että heillä ei ole niinkään omaa kulttuuria tai historiaa, kuten muilla valtioilla. Myöskään palkat ei päätä huimaa ja eläkejärjestely on täysi susi. Kauniin ja modernin kaupungin takana kytee paljon asioita, mitä ei näkisi nopealla vierailulla. Kaikki näistä kaveruksista haaveilee tulevaisuudesta jossakin muualla, toinen Australiassa ja toinen Skandinaviassa. Singaporea kutsutaan myöskin “Fine City” nimityksellä, ei ainoastaan sen takia, että on kaunis ja viehättävä, vaan sakoistaan. Kaikesta voi saada sakon Singaporessa. Purkan jauhaminen on ankarasti kielletty.
Illan päätteeksi hyvästeltiin pojat ja Vernice saattoi mut vielä kentälle. Enkä tietenkään saanut maksaa mitään julkisenliikenteenkortinkaan käyttämisestä. Sovittiin, että ens kerralla mää tarjoan, oli se sitten Singaporessa tai Suomessa. Aivan mahtava ilta, en olisi enempää voinut toivoa. Liian hyvä aloitus mun reissulle, toivottavasti se enteilee vaan hyvää. Singaporelaisilla on ainakin suuri sydän ja iloinen asenne elämään. Toivottavasti pääsen esittelemään joskus Suomea heille.
Mun ilta jatkuikin sitten torkkuilemalla lentokentällä, sekä printtaamalla viisumia Vietnamiin. Viime tipan tyttöjä kun olen. Mitä sitä yhtään aikasemmin vaivautumaan. “Moni asia jäisi tekemättä ellei viimetippaa olisi,” sanos Eppu!
Pus,
Mimma
Lensin Melbournesta Singaporeen, missä mulla oli 15 tunnin vaihto. Olin laittanut viestiä yhdelle paikalliselle vaihtarikamulle Itävallan ajoilta, josko hänellä olisi aikaa treffata illalliselle tms. Vernice oli innoissaan siitä, että olin tulossa Singaporeen. Kovin usein eivät saa vieraita länsimaista. Maahantulossa ei ollut mitään ongelmaa ja rinkkakin oli kirjattu suoraan Hanoihin, Vietnamiin, joten ei tarvinnut huolehtia matkatavaroista. Vernice oli mua jo kentällä vastassa nimikyltin ja vesipullon kanssa.
 |
| Ihana Vernice |
Vernice lainasi mulle paikallista julkisenliikenteenkorttia, joten oli halvempaa matkustaa julkisilla. Suunnattiin kohti keskustaa, missä treffattiin hänen ystävänsä. Jade oli tulossa armeijan palveluksesta iltalomille. Singaporessa on pakollinen armeija 2 vuotta. Kierreltiin Waterfront aluetta, jossa sijaitsee Singaporen symboli Merlion, sekä pilvenpiirtäjät. Unohtamatta kuitenkaan Marina Bay Sands Hotellia, jossa sijaitsee yksi maailman korkeimmista (kerroksessa 57) infinity uima-altaista. Pienen kävelykierroksen jälkeen treffattiin vielä Vernicen vietnamilainen poikaystävä Tri ja jatkettiin matkaa dinnerille. Yksi keskustan kaduista suljetaan aina illaksi, jotta street food ravintolat voivat levittää pöydät ja tuolit kadulle. Ihmisiä alkoi virrata paikanpäälle illan hämärtyessä. Pääsin maistamaan paikallisia ruokia; sataykana- ja lihavartaita maapähkinäkastikkeella, grillattua miekkakalaa, rojak (vähän kaikkea sekaisin), riisikakkua, grillattua rapua sekä fritaarettuja kalmareita. Lisukkeena oli paikallista salaattia ja paistettua riisiä. Kyytipoikana toimi sokeriruokojuoma. Paikka oli tosi tunnelmallinen ja viihtyisä. Ruoka mitä mahtavinta. Mun suosikki oli satay-vartaat ja miekkakala. Tietenkään mun ei annettu maksaa mitään, pikemminkin loukkaannuttiin, kun yritin tuputtaa rahaa.
 |
| Taustalla Merlion patsas eli oksentava merileijona, kuten paikalliset tapasivat sanoa |
 |
| Waterfront |
 |
| Marina Bay Sands Hotelli |
 |
| Paikalliset oppaat Vernice ja Jade |
 |
| Paikallist street food |
 |
| Useat street food -kojut toivat omat menunsa meidän pöytään, eli oli ainakin varaa mistä valita |
 |
| Singaporelainen illallinen |
 |
| Grillattua rapua |
 |
| Grillattua miekkakalaa |
 |
| Satay-vartaita ja riisikakkua |
 |
| Friteerattua kalmaria |
 |
| Rojak |
 |
| Salaattia |
 |
| Illan tullen oli "tupa" täynnä |
Illallisen jälkeen kävin vessassa. Valitettavasti olin jättänyt tavarat Vernicelle siksi aikaa, eli ei ollut edes puhelinta mukana. Järkytys. Lattiassa oli vaan reikä ja paikka jaloille, missä kyykätä. Onneks ei ollut ripuli. Hehe. *Koputtaa puuta.* Olin toki nähnyt kuvia ja kuullut kavereilta, että tällasia on. Itse en ollut päässyt kokeilemaan aikaisemmin. Kysäsin sitten Vernicelta, että onko kaikki vessat sellaisia Singaporessa ja Vernice sai kikatuskohtauksen, sillä ainoastaan vanhemmat paikalliset käyttävät näitä vessoja. Yleensä perimmäisin koppi on ilman istuinta, kun kaikki muut istuimen kanssa. Tietysti ujona suomalaisena olin mennyt perimmäiseen koppiin. Heheh..
Jatkettiin kierrosta Marina Squarelle eli kunnon turrealueelle. Siellä oli kuitenkin mahtava vesivaloshow, joka oli kerännyt porukkaa yleisöksi asti. Etsittiin istumapaikat ja istuttiin alas, juuri ajoissa, sillä esitys oli alkamassa. Mieletön show, musiikkineen päivineen. Esityksen jälkeen käveltiin sillalle ihailemaan maisemaa toisesta näkökulmasta.
 |
| Yleisö valmiina show'hun |
 |
| Kierros jatkui pitkin kävelysiltaa |
 |
| Maisemaa toisesta vinkkelistä |
 |
| Nää huipputyypit teki mun välilaskusta mahtavan! |
Durian hedelmä on todella suosittu Singaporessa, joten he olisivat halunnut maistattaa sitä mulle. Valitettavasti siihen hätään ei löytynyt muutakuin durianjäätelöä. Tarjosivat vielä mulle jälkkäriksi jätskinkin. Odottavaisin katsein mua katsottiin kun maistoin jäätelöä. Mun mielestä se oli hyvää, ei nyt mikään lemppari, mut hyvää. Reaktio ihmetetty, sillä he olivat varmoja etten tykkäisi siitä. Se hedelmä on kuulemma hirvein ikinä. Tiedä sitten?
 |
| Jätskitauko, ei durian ehkä ookkaan pahaa? |
Sain muutenkin aimoannoksen tietoa elämästä Singaporessa ja paikallisesta kulttuurista. Singapore on todella pieni monikulttuurinen valtio, missä eri kansallisuudet yhdistyvät. He kokevat, että heillä ei ole niinkään omaa kulttuuria tai historiaa, kuten muilla valtioilla. Myöskään palkat ei päätä huimaa ja eläkejärjestely on täysi susi. Kauniin ja modernin kaupungin takana kytee paljon asioita, mitä ei näkisi nopealla vierailulla. Kaikki näistä kaveruksista haaveilee tulevaisuudesta jossakin muualla, toinen Australiassa ja toinen Skandinaviassa. Singaporea kutsutaan myöskin “Fine City” nimityksellä, ei ainoastaan sen takia, että on kaunis ja viehättävä, vaan sakoistaan. Kaikesta voi saada sakon Singaporessa. Purkan jauhaminen on ankarasti kielletty.
 |
| "Fine City" |
Illan päätteeksi hyvästeltiin pojat ja Vernice saattoi mut vielä kentälle. Enkä tietenkään saanut maksaa mitään julkisenliikenteenkortinkaan käyttämisestä. Sovittiin, että ens kerralla mää tarjoan, oli se sitten Singaporessa tai Suomessa. Aivan mahtava ilta, en olisi enempää voinut toivoa. Liian hyvä aloitus mun reissulle, toivottavasti se enteilee vaan hyvää. Singaporelaisilla on ainakin suuri sydän ja iloinen asenne elämään. Toivottavasti pääsen esittelemään joskus Suomea heille.
Mun ilta jatkuikin sitten torkkuilemalla lentokentällä, sekä printtaamalla viisumia Vietnamiin. Viime tipan tyttöjä kun olen. Mitä sitä yhtään aikasemmin vaivautumaan. “Moni asia jäisi tekemättä ellei viimetippaa olisi,” sanos Eppu!
Pus,
Mimma
Kommentit
Lähetä kommentti