Ihastuttava Hoi An

Taas köröteltiin yöbussilla, tällä kertaa oli vähän pidempi matka tiedossa, n. 13h. Uni maistui hyvin, peitto korvilla. Ylläripylläri 13 tunnin jälkeen oli pysähdys ja kaikki matkustajat laitettiin ulos bussista. Ulkona selvis, että ei oltu vielä Hoi Anissa. Meillä oli kuulemma bussin vaihto, mistä kukaan ei ollut maininnut taas yhtään mitään. Kello oli n. 6 aamulla. Kaikki oli väsyneitä ja kiukkusia. Oletettavasti ne teki vaan bisnestä, sillä meit laitettiin odottamaan uutta bussia erään hotellin respaan ja menu tuotiin nenän eteen. Yllättäen bussi ilmestyi n. 1,5 h päästä, kun kaikki oli saanut syötyä aamupalan. Oli miten oli. Olin tyytyväinen, kun päästiin jatkamaan matkaa. Enää oli n. 50 minuuttia jäljellä, joten ei kauaa tarvinnut enää matkustaa. Bussiin hyppäsi suomalaiset ystävykset matkan varrelta. Tuntui niin oudolta kuulla suomea, olin jopa niin järkyttynyt, etten tohjennut mitään sanoa. Kuuntelin vaan tarkkaavaisena mitä he supittivat, tai no kovaan ääneen puhuivat - tais olla savolaisia.

Viimein perillä, mutta bussi jätti niin jonnekkin - sanonko minne. No onneks on olemassa maps.me -sovellus, niin osaa torvelokin suunnistaa. Suomen tytöt näytti olevan vähän hakoteillä niin rohkaistuin avaamaan suuni ja lähdettiin yhdessä suuntaamaan kohti keskustaa, jalan. He olivat suorittamassa työharjoittelua Ho Chi Minh Cityssä, mutta nyt viikonloppulomalla. Kertoivat, että kovin erilaista on vietnamilaisissa sairaaloissa, verraten Suomeen. En epäile yhtään. Varmasti ovat nähneet KAIKEN. Jäin matkalla hostellille ja tytöt jatkoivat keskustaan. Olin varannut Tribee Bana hostellin, koska Diana suositteli sitä niin lämpimästi. Eikä turhaan! Eli nyt kaikki Hoi Aniin menijät laittaa tän hostellin korvan taakse. Huippu! Hintaa oli 4 euroa yöltä ja aamiaisbuffa sisältyi hintaan. Joka illalle oli myös oma ohjelmanumeronsa, family dinnerista free rum and coke -iltamaan. Ilmaista olutta unohtamatta, hehe. Plussana, että kaikki huoneet on 3hlö dormeja, eikä oo yläpetejä!

Hostelli

Kippasin kimpsut ja kampsut huoneeseen. Siellä oli huonekaveri nukkumassa, joten en jäänyt kolistelemaan sen enempää. Suuntasin keskustaan pienelle kävelylle, ja täytyyhän sitä jotain syödäkin. En kauheen pitkälle ehtinyt, kun joku mamma vetäs hihasta, että nyt teetetään sulle mekko. Koitin siinä vastustella, mutta sai ylipuhuttua katsomaan kuvia.. Kyllähän sitä sit jo tiedetäänkin, että miten tää päättyi. Tilasin jumpsuitin ja sitten vielä toiselta kaverilta nahkaset kengät mittatilaustyönä. Halpaa oli - 42 euroa yhteensä. Siitä olikin sitten hyvä jatkaa kaupunkikierrosta kevyemmällä lompakolla. Ihastuin Hoi Aniin oitis - ihania vanhoja rakennuksia, söpöjä pikkukahviloita ja ravintoloita. Hoi An on kuuluisa ompelijoistaan ja suutareistaan. Halvalla lähti puvut ja mekot, mitä tuli puhuttua hostellilla kavereiden kanssa. Tutustuin mun huonekaveriin, joka oli untenmailla mun saapuessa. Heloise Ranskasta oli oikein mukava tapaus! Vietettiin ilta yhdessä ja käytiin moikkaamassa myös mun “vanhoja” tuttuja. Tutustuin Halong Bay retkellä kahteen hollantilaiseen tyttöön, jotka oli sattumalta myös Hoi Anissa samaan aikaan. Käytiin drinksuilla ja vähän haistelemassa yöelämää.

Kenkien tilausta

Kylillä strollausta

Illalla maistuikin ilmanen olut, ennen treffejä tyttöjen kanssa

Herättyämme käytiin Heloisen kanssa yhdessä kaupunkikierroksella, sekä aamupalalla, koska nukuttiin onnemme ohi. Aamupalabuffa oli juur loppunu. Aamiaisen jälkeen kävin sovittamassa mun kenkiä ja jumpsuittia. Heloise päättyi myös tilaamaan mekon ja kengät. Hollannin tytöt suositteli niin lämpimästä intialaista ravintolaa, joten meillä oli luvassa intialainen lounas. Jos joku ei vielä tiennyt niin oon intialaisen ruuan big fan. Oli muuten niin maan perusteellisen hyvvvää. Loppupäivä menikin vaan kaupunkia kierrellessä ja ihastellessa. Illalla hostellilla oli familydinner. Tehtiin kevätrullia vietnamilaiseen tapaan. Eli ensin väsättiin uppopaistettuja kevätrullia, jotka käärittiin tuoreriisilevyyn salaatin kera. Vietnamilaiset pitää hyvästä balanssista, pitää olla jotain terveellistä muuten niin raskaassa kevätrullassa. Hyvää oli!! Mulla oli ääni jäänyt eilisen illan jälkeen varmaan clubille. Kaverit koitti saada mua houkuteltua mukaan uuteen nousuun, mut ei tällä kertaa irronnu. Halusin vaan parantua. Mikään ei oo kamalampaa, kun sairastaa reissussa. Eikä se ääni tullut takas parin riisiviinishotin jälkeen, niin oli paree jäädä petiin.

Aamupalamaisemat ei ollut hullummat

Aamupalakin ok

Intialainen lunch

Paikallisilla markkinoilla

Illalla hostellin järjestämä family dinner

Kevätrullia!!

Aamulla olikin jo freesimpi olo, ja parempi niin, sillä mulla oli check-out klo 10 aamulla. Olisin niin halunnut jatkaa mun vierailua Tribee Bana hostellissa, mutta se oli jo täyteen buukattu. Onneks sisarhostellissa oli vielä tilaa ja sain sieltä varattua kaksi yötä lisää. Ekat päivät oli pilvisiä, joten pitihän Hoi An nähdä vielä auringon valossakin. Kävin sovittamassa taas jumpsuittia, sillä se oli edellispäivänä vielä vähän muutoksen tarpeessa. Sen jälkeen meillä olikin Heloisen kanssa buukattu retki Marble Mountainsille. Tulipahan todettua, että siihen ei mitään retkeä tarvii. Opas ei ollut parhaimmasta päästä oudon huumorintajunsa kanssa, mutta puhui ihan-ok-ymmärrettävää englantia sentään. Välillä toivoin kyllä etten olis ymmärtänyt ahah. Marble mountainsilla sijaitsi useampi pagoda, joista opas kertoi. Pääsimme myös kipuamaan huipulle luolan kautta, joka oli aika ahdas. Ahtaanpaikan kammoksijat kääntyivät takaisin, mutta kiipeäminen oli mun mielestä hauskaa. Siellä oli myös luolan sisälle kallion seinämään kaiverrettu buddha-patsas. Mielenkiintoinen paikka, mutta ei tarvitse opasta. Illalla treffattiin Heloisen kanssa uudemman kerran ja käytiin testaamassa ah-niin-kuuluisa bahn mi -sämpylä. Hoi Anissa sijaitsee parhaimmat bahn mit. Se mun ripulihotdog oli kans jonkun sortin bahn mi, jonka söin Ninh Binhissä. Queen Bahn Mi pelas kuitenkin ihan eri liigassa. Tosi herkullinen, ei kaverit turhaan kehunut. Ilta menikin kierrellessä yömarkkinoilla. Lopulta löydettiin itsemme jalkahoidosta, joka maksoi huimat 3,6€/30min.

Vihdoin hostellin aamupalaa, kun tuli missattua ekana aamuna

Marble Mountains

Bahn Mi illallinen

Rauma myynnissä

Seuraavana päivänä otettiin polkupyörät alle ja lähdettiin tutkimaan Hoi Ania laajemmin. Vedettiin neljän tunnin rundi, tietenkin välillä pysähtyen. Paikalliset kylät oli täynnä elämää, rannalta löytyi turisteja ja ajotiellä pyöräily oli yhtä selviytymistä. Elossa ollaan! Poikettiin toiseen bahn mi raflaan testaamaan, että onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Paikka oli nimeltään Bahn Mi Phuong ja oli saanut mainetta ja kunniaa “No Reservations with Anthony Bourdain” -TV-showssa maailman laajuisesti. Me oltiin kuitenkin Heloisen kanssa sitä mieltä, että Bahn Mi Queen veti pidemmän korren ja päätettiin mennä sinne vielä illalliselle mun vikan illan kunniaksi. Muuten ilta menikin pakatessa kimpsuja kasaan.

Päiväretkiläiset

Riisipeltoa löyty enemmänki

Ei ollu ihan biitsikelit, mut kiva ranta!

Palmtree village

Bahn My Phuong kuuluisa Anthonyn ansioista

Mein mielestä Bahn Mi Queen vei kuitenkin voiton

Look at that happy face!

Aamulla kävin klo 6 jäljestä kävelyllä kaupungilla. Oli ihanan rauhallista ja sain jopa japanilaisesta sillasta kuvan ilman yhtäkään turistia. Nautiskelin rauhassa aamupalan buffasta ja suuntasin joogatunnille ennen check-outia. Jooga teki hyvää pitkästä aikaa! Viime kerta tais olla viime kesänä.. Uloskirjautumisen jälkeen jätin vielä tavarat säilöön, sillä oli 4 tuntia aikaa, ennenkuin bussi lähtisi köröttelemään kohti Nha Trangia. Nautiskelin paikallisessa kuppilassa tuoreen inkivääriteen Heloisea odotellessa. Hoi Aniin sitä ei millään kyllästynyt, kierreltiin vielä kaupunkia ja sen ihania putiikkeja viimestä kertaa. Haukattiin kauppahallissa paikallinen lounas - halpa ja herkullinen! Sitten olikin mun aika palata hostellille lataamaan puhelinta ja odottamaan bussia.

Ihana otos, kun ei oo turret pilaamassa

Jooga on jees!

Kauppahalli

Lisää kaupunki strollausta.. clean your ears!

Hoi Anissa löytyi useampia pariskuntia ottamassa hääkuvia

Hoi An oli kyl ihan huippupaikka, jos Vietnamiin haikailee niin sitä ei voi jättää välistä! Olisin voinut sinne jäädä vielä pidemmäksikin aikaa, mutta moottoritie on kuuma. Tai no kinttupolut, tai miksikä näitä paikallisia teitä nyt voikin sitten kutsua..

Katoin, että Suomeen näyttää ihanaa keliä! Kesä tulee sinnekin :-)
Mimma